Reuna-alueet rakentuvat resurssikeskuksista, biokulttuurisesta moninaisuudesta ja omaehtoisuudesta

Reuna-alueilla on keskeinen rooli maailmanpolitiikassa huolimatta niihin liittyvistä syrjäisyyden mielikuvista. Luontokadon ja ilmastonmuutoksen myötä reuna-alueiden tärkeys sekä biokulttuurisen moninaisuuden että luonnonvarojen keskuksina kasvaa. Näitä käsitellään uudessa podcastissa ja dokumenttielokuvassa.

Irtiotto periferiasta?

Rajamaatutkimus kehittyi aikoinaan monitieteiseksi tutkimusalaksi kritiikkinä perinteisille käsityksille rajaseuduista. Rajamaatutkijat ovat jo pitkään haastaneet mielikuvaa reuna-alueista yksinkertaisina, riippuvaisina periferioina tai etenevien valloittajarintamien kohteina. On pyritty myös eroon niihin tyypillisesti liitetystä kahtiajakautuneisuudesta, jossa reuna-alueet on kuvailtu valtakeskusten vastakohdiksi: pysähtyneiksi, syrjäisiksi, autenttisiksi, villeiksi, kaukaisiksi, marginaalisiksi.

Samalla on pyritty haastamaan ajatusta siitä, etteivätkö globaalit reuna-alueet kertoisi yhtä paljon maailmanpolitiikastamme kuin oletetut valtakeskuksetkin. Etenkin, kun viime aikoina on nähty eri ”periferioiden” kuten Grönlannin, Alaskan, Lapin tai Panaman kanavan yllättävä nousu maailmanpolitiikan keskiöön. Monia reuna-alueita on myös viime aikoina vahvasti militarisoitu.

Rajamaatutkimuksessa reuna-alueita on pyritty ymmärtämään eri valtasuhteiden ja järjestelmien kohtaamisen kautta, sekä omanlaisten identiteettien muotoutumisen tiloina, jotka voivat olla myös sekoittuneita välitiloja.

Kun aikaisemmin rajamaatutkimusta dominoi erityisesti hyvin tunnettu Meksikon ja Yhdysvaltojen rajaseutu, viime aikoina on noussut voimakkaasti esiin esimerkiksi Atlantin valtameren kehys, joka tuo yhteen kolonialismin muokkaamia ylirajaisia rannikkoalueita ja globaaleja historioita ja liikkuvuuksia.

Syrjäisyyden kriittinen tarkastelu on tärkeä osa viimeaikaista keskustelua reuna-alueista. Syrjäisyys on rakennettua ja liittyy olennaisesti yhteyksien luomiseen ja purkamiseen. Syrjäisyydessä ei siis ole kyse vain fyysisistä välimatkoista, jotka riippuvat aina katsojastaan, vaan erilaisista muuttuvista yhteyksistä, niiden katkeamisesta, liikkuvuudesta sekä erilaisten taloudellisten, yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja poliittisten tekijöiden kietoutuneisuudesta toisiinsa.

Podcastissa sukelletaan globaaleille reuna-alueille

Globaalit reuna-alueet, niiden rooli maailmanpolitiikassa sekä niihin liittyvä tutkimus inspiroi tiimiämme tekemään englanninkielisen podcastin, jossa pohditaan erilaisia reuna-alueita syvällisemmin.

Tämä on tärkeää, sillä olemme huomanneet, että huolimatta erilaisten reuna-alueiden merkittävistä maantieteellisistä, kulttuurisista ja poliittisistakin eroavaisuuksista, niitä myös yhdistävät monet seikat. Tällaisia ovat esimerkiksi valtioiden erilaiset hallintatoimet, megahankkeet, kiinnostus luonnonvarojen käyttöön tai suojeluun, alkuperäiskansat, turismi ja omaehtoisuus.

Ensimmäisissä jaksoissa pohdimme muun muassa uhanalaisen Amurin tiikerin suojelua Korean niemimaalla, kansalaisaktivismia Turkin Antakyassa maanjäristyksen jälkeen, arktisia alkuperäiskansoja ja saamelaisten tilannetta Tenojoella sekä diplomatian marginaaleja.

Itse haastattelin podcastiin meksikolaista professori Ana Esther Ceceñaa, joka on tutkinut Latinalaisen Amerikan geopolitiikkaa etenkin vesireittien kautta. Kansainvälisissä suhteissa Latinalainen Amerikka usein näyttäytyy yksinäisenä, perifeerisenä saari-mantereena, vaikka se on tärkeä, luonnonvaroiltaan rikas geopolitiikan yhdyskäytävä Atlantin ja Tyynenmeren välillä.

Soveltamalla yhteiskuntatieteellistä kompleksisuusteoriaa geopolitiikkaan, Ceceña osoittaa miten valtajärjestelmienkin sisällä on monia eri vaihtoehtoisia järjestelmiä, kuten alkuperäiskansojen vastarintaa ja omia järjestäytymisen tapoja. Viime vuosina Ceceña on erityisesti keskittynyt ymmärtämään Meksikon valtavia junahankkeita sekä Tehuantepecinkannaksella että Jukatanin niemimaalla.

Dokumenttielokuva ihmisistä, biokulttuurisesta suojelusta ja ristiriidoista Jukatanin niemimaalla

Myös juuri julkaistu dokumenttielokuvamme ”Sakbe – Elämänpolkuja Mayojen metsässä” sukeltaa Jukatanin niemimaan kriittiselle reuna-alueelle pohtimaan valtionhallinnan, megahankkeiden ja luonnonsuojelun ristivetoa. Mayojen metsä, joka ulottuu Jukatanin niemimaalta Belizeen ja Guatemalaan, on yksi maailman biodiversiteettirikkaimmista alueista. Se on myös maya-sivilisaation kehto, joka vetää puoleensa miljoonia turisteja vuosittain.

Vuonna 2024 Jukatanin niemimaalla lanseerattiin polemiikkia herättänyt, turismin kasvuun tähtäävä Maya-juna. Sillä on kuitenkin Ana Esther Ceceñakin podcast-jaksossa kuvaamia geopoliittisia ulottuvuuksia, joiden tutkiminen on hankalaa, sillä hanke on määritelty kansallisen edun ja turvallisuuden kysymykseksi. Millaisia ajatuksia tämä paikallisissa herättää?

Lisäksi dokumentissa kuljetaan paikallisten mukana etenkin Calakmulin biosfäärialueella ja Puucin biokulttuurisella suojelualueella. Mitkä ovat biokulttuurisen moninaisuuden ja suojelun haasteet ja mahdollisuudet?

Biokulttuurisella moninaisuudella viitataan luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurien kytkeytymiseen toisiinsa. Käsite on kehitelty Mesoamerikassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Alkujaan sitä käyttivät etenkin etnobiologit, jotka huolestuivat alkuperäiskansojen luontoon ja lääkekasveihin liittyvän tietotaidon hupenemisesta.

Nykyisin biokulttuurinen suojelu on liitetty etenkin huomioon siitä, että suuri osa maailman säilyneistä yhteneväisistä metsäalueista sijaitsee alkuperäiskansojen mailla. Samalla biokulttuurinen suojelu pyrkii rikkomaan rajoja luonnonsuojelun ja ihmistoiminnan ja elinkeinojen väliltä. Millaisia kokemuksia tästä on Calakmulissa ja Puucissa?

Dokumenttielokuva on vapaasti katsottavissa Youtube-kanavalla @SakbeMayaForest suomenkielisillä, englanninkielisillä ja espanjankielisillä tekstityksillä.

Kiitän lämpimästi Koneen Säätiötä tuesta tiedeviestinnällisen Critical Edges-podcastin ja Sakbe-dokumenttielokuvan tekemisessä, jotka myös päättävät aiheeseen liittyvän ja säätiön rahoittaman hankkeeni ”Political Forests – the Maya Forest”.

Critical Edges –podcast on Hanna Laakon, Vadim Romashovin, Kerttu Matinpuron, Katherine Hallin ja Eleonoora Karttusen lanseeraama podcast, jossa syvennytään keskustelemaan erilaisten tutkijoiden kanssa globaaleista reuna-alueista. Jaksot on julkaistu Youtubessa, Spotifyssa ja Substackissa. Lue myös haastattelu podcastin tekemisestä UEF:n sivuilta.

Kerttu Matinpuron ja Hanna Laakon ohjaama tiedeviestinnällinen dokumenttielokuva ”Sakbe – Elämänpolkuja Mayojen metsässä” julkaistiin marraskuussa 2025. Elokuva on katsottavissa Youtube-kanavalla @SakbeMayaForest suomen-, englannin- ja espanjankielisillä tekstityksillä. Lue myös haastattelu elokuvan tekemisestä UEF:n sivuilta.