Miten drag ja kuunteleminen kietoutuvat taiteelliseen tutkimukseen?

Miten kuunteleminen voi toimia taiteellisena ja queerina käytäntönä – ei vain äänten havaitsemisena, vaan kehollisena tapana olla suhteessa taiteeseen, toisiin ja maailmaan? Timo Tähkänen avaa tässä tekstissä taiteellista väitöstutkimustaan, jossa drag hahmottuu kuuntelemisen tilana ja taiteellinen prosessi tiedon ja pedagogiikan välineenä.

Kuunteleminen taiteellisena toimintana

Tutkimuksessani kuunteleminen ei ole vain akustinen tapahtuma, vaan kehollinen, affektiivinen ja eettinen tapa olla vuorovaikutuksessa taiteen, toisten ja maailman kanssa. Lähestyn kuuntelemista taiteellisen tutkimuksen, queer-teorian ja omaelämäkerrallisten kokemusten risteyskohdista. Kuunteleminen avaa suhteita, merkityksiä ja affekteja taiteen sisällä ja sen reuna-alueilla, ja kytkeytyy läheisesti läsnäoloon: siihen, miten olen kehollisesti ja eettisesti yhteydessä toisiin, materiaaleihin ja ympäröivään todellisuuteen

Vaikka kuvataide mielletään usein ensisijaisesti visuaaliseksi, ehdotan, että kuunteleminen voi tarjota toisenlaisen tulokulman teosten kokemiseen ja tulkintaan. Näkeminen suuntautuu usein pintaan ja muotoon, kun taas kuunteleminen voi avata yhteyksiä teosten narratiivisiin kerroksiin, kulttuurisiin konteksteihin ja tekijän intentioihin. En aseta näitä vastakkain, vaan tarkastelen kuuntelemista näkökulmana, joka täydentää taiteellista kokemusta.

Tutkimukseni tavoite

Tutkimukseni tavoitteena on tehdä näkyväksi queer-kokemuksia ja erityisesti niitä tunteita ja ruumiillisia todellisuuksia, jotka eivät helposti asetu vallitsevien rakenteiden ja normien raameihin. Taiteellisen työni ja tutkimukseni kautta haluan luoda tilaa, jossa queer-tunteet, herkkyys ja vaikuttumiselle avautuminen voivat tulla tunnistetuiksi osaksi taiteen merkityksellistä kokemista ja tuottamista.

Pyrin tarkastelemaan taiteen mahdollisuuksia edistää vuorovaikutusta, jossa on sijaa moninaisuudelle, kuuntelemiselle ja tunnepohjaiselle ymmärrykselle. Toivon, että tutkimukseni voi laajentaa käsityksiä taiteen ja dialogin välisistä suhteista ja rohkaista empaattisempaan ja avoimempaan yhteyteen, jossa on sijaa kuuntelemiselle, vaikuttumiselle ja tunteille – myös queereille tunteille.

Kuvataide, läsnäolo ja dragin synty

Taustani kuvataiteilijana on vaikuttanut ratkaisevasti siihen, miten ymmärrän dragin. Kuvataiteellisessa työskentelyssäni olen tarkastellut erityisesti läsnäoloa ja kuvataiteen performatiivisia ulottuvuuksia: mitä tapahtuu teoksen ja katsojan välillä, kun teos ei ole vain katsottava objekti vaan tilanne, kohtaaminen tai tapahtuma

Näiden kysymysten myötä drag-hahmoni syntyi ikään kuin jatkona kuvataiteelliselle ajattelulle. Drag astui ulos maalauksen kehyksistä ja otti tilan haltuun kehollisesti, ajallisesti ja suhteessa yleisöön. Drag ei korvannut kuvataidetta, vaan jatkoi sen kysymyksiä toisessa muodossa: mitä on läsnäolo, kenelle teos tapahtuu ja miten merkitys syntyy tilanteessa.

Drag kuuntelemisen tilana

Drag ei ole minulle vain esityksellinen muoto, vaan tapa ajatella, tuntea ja kuunnella kehollisesti. Ajattelen drag-performanssia kehollisen kuuntelun tilana, jossa esiintyjän ja yleisön välinen vuorovaikutus rakentuu äänistä, katseista, reaktioista ja affekteista.

Tässä tilassa kuunteleminen ei ole passiivista vastaanottamista, vaan aktiivista osallistumista. Merkitys ei ole ennalta annettu, vaan syntyy tilanteessa – kehollisessa läsnäolossa ja reagoinnissa. Drag mahdollistaa identiteetin liikkeen, liioittelun ja muuntumisen, ja juuri näissä liikkeissä kuunteleminen saa queer-muodon. Drag avaa tilan, jossa normatiiviset käsitykset identiteetistä voivat liukua. Kun drag ymmärretään kuuntelemisen tilana, se ei asetu vain viihteen tai esittämisen kategoriaan, vaan näyttäytyy tapana harjoitella herkkyyttä, reagointia ja yhteistä läsnäoloa.

Drag, pedagogiikka ja kuunteleminen

Tutkimukseni ulottuu myös taiteen opetukseen. Ajattelen, ettei taiteilijapedagogiikka palaudu tiukkoihin määritelmiin, vaan etsii taiteen tavoin jatkuvasti uusia ja monimuotoisia ilmaisumuotoja. Taiteellinen prosessi voi toimia sekä tiedon tuottamisen että opetuksen välineenä ja mahdollistaa oppimistilanteita, jotka perustuvat kokemukseen, vuorovaikutukseen ja keskeneräisyyteen.

Näitä kysymyksiä käsittelen tarkemmin äskettäin julkaistussa ekspositiossani “Queer-identiteetti ja -tunteet lavalla, sen takana ja opetustyössä”, joka on ilmestynyt Taiteellisen tutkimuksen kausijulkaisussa RUUKKU (nro 24, 2025). https://ruukku.journal.fi/article/view/178372