Luonto tarvitsee turvakseen sääntelyä ja luonnonarvomarkkinat

Suomen kannattaisi jo taloudellisten mahdollisuuksien synnyttämiseksi omaksua aktiivinen rooli aiheuttaja maksaa -periaatteen edelläkävijänä.

Luontokato on yksi aikamme suurimmista ongelmista. Se uhkaa sekä taloutta että ihmiskunnan hyvinvointia.

Suomi on kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen vuoteen 2030 mennessä. Tätä tavoitetta ei saavuteta ilman konkreettisia toimia, sääntelyä ja taloudellisia ohjauskeinoja.

Luontopaneelin analyysi Suomen luonnon tulevaisuudesta on osoittanut, että ilman luontohaittojen hillitsemistä merkittävätkään lisäpanostukset eivät riitä kääntämään Suomen luonnon tilaa elpyväksi.

Valtion rajallisen maksuhalukkuuden vuoksi on otettava käyttöön taloudellisia ohjauskeinoja, kuten luontohaittamaksu tai velvoittava ekologisen kompensaatio. Jälkimmäisellä keinolla jossain aiheutettu luontohaitta hyvitetään parantamalla luonnon tilaa toisaalla. Tällainen aiheuttaja maksaa -periaate luo taloudellisen kannusteen hillitä luontohaittojen syntymistä.

Aiheuttaja maksaa -periaatteen säätäminen velvoittavaksi tarkoittaisi, että luonnon heikentämisestä hyötyvät toimijat velvoitetaan ensin välttämään ja vähentämään haittaa sekä sen jälkeen hyvittämään jäljelle jäävät haitat täysimääräisesti ekologisella kompensaatiolla.

Tällä periaatteella toimivaa järjestelyä kutsutaan lievennyshierarkiaksi. Haitan aiheuttajat voitaisiin ohjata hankkimaan hyvityksiä luonnonarvomarkkinoilta.

Suomessa ekologisen kompensaation laskentaan on luonnonsuojelulaissa jo säädetty ja määritelty siihen tarkoitettu mittayksikkö, luonnonarvohehtaari. Sitä käytetään arvioitaessa, kuinka paljon ja miten luonnonarvoja on lisätty jollain tietyllä alueella esimerkiksi ennallistamistoimenpiteiden avulla.

Ekologinen kompensaatio on kuitenkin vielä vapaaehtoista. Luonnonarvomarkkinoilla haittojen ja hyötyjen vaihdantaan tulee käyttää viranomaisvarmennettua luonnonarvohehtaaria.

EU:n ennallistamisasetukseen sisältyy kuitenkin jousto. Sen perusteella yritykselle tai muulle toimijalle voidaan myöntää lupa heikentää hyvässä tilassa olevaa tai ennallistettua kohdetta. Jäsenvaltion pitää kuitenkin samalla varmistaa, ettei kyseisen luontotyypin tila kokonaisuutena heikkene. Tähän tarkoitukseen tarvitaan ekologista kompensaatiota.

Aiheuttaja maksaa -periaatetta ja sen kautta ekologista kompensaatiota sovellettaisiin luvituksen yhteydessä: luontohaitan aiheuttajaa velvoitettaisiin korvaamaan haitta luonnolle.

Ekologisen kompensaation yleistyminen vaatii toimivat luonnonarvomarkkinat. Niiden sujuva toiminta perustuu siihen, että ekologiselle kompensaatiolle on kysyntää, tarjontaa, välittäjäorganisaatioita ja selkeä markkinapaikka. Luonnonarvomarkkinoilta yritykset voisivat helposti ostaa luonnonarvohehtaareita hyvittääkseen aiheuttamansa haitat.

Aiheuttaja maksaa -periaatteen säätämisen esteenä vaikuttaa olevan, että luonnolle suurinta haittaa aiheuttavat yritykset vastustavat periaatetta vastaavien toimien käyttöönottoa ja vaikuttavat lainsäädännön valmisteluun.

Luontohaitoilla ei ole tähän mennessä ollut hintaa, joten haitantekijät näkevät niiden hyvittämisen vain uutena kustannuseränä. Silloin aiheutetun luontohaitan maksajana on yhteiskunta.

Kun luontoarvomarkkinat saadaan kunnolla käyntiin, ennallistajille, välittäjäorganisaatioille ja maanomistajille syntyy uutta liiketoimintaa ja ansaintamahdollisuuksia.

Historia on osoittanut, että edelläkävijät ovat usein taloudellisia voittajia. Tästäkin syystä Suomen kannattaisi omaksua aktiivinen rooli aiheuttaja maksaa -periaatteen ja luonnonarvomarkkinoiden edelläkävijänä ja luoda malliesimerkki ennallistamisasetuksen toimeenpanoa suunnittelevalle Euroopan unionille.

Teksti on julkaistu alun perin Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 21.7.2025