”Haluaisin kirjoittaa tämän niin kuin tanssisin tämän.” Tanssija Saara Norvio kertoo Rohkeus-blogissa COVID-19-pandemian värittämästä vuodestaan runomuodossa. Pandemia ja rajoitukset johtivat Monuments-teoksen ensi-illan peruuntumiseen.

Haluaisin kirjoittaa tämän niin kuin tanssisin tämän. Kuin puhuisin, jos puhuisin tämän. Haluaisin olla tämän hetken niin kuin olisin jos olisimme tämän hetken. Jakamassa yhteistä tilaa, hengittämässä samaa aikaa, eri aikaan. Hengityksemme rytmittäisivät viisautta ja taikaa.

Näyttäisin olemassaolon ilon, kehollisuuden voiman, katsoisin totuutta silmiin ja voisimme tarkastella sitä yhdessä. Olisin vakavissani kun leikkisin. Tanssisin niin, että tuntemiselta ei voisi välttyä. Jakaisimme mysteerin siitä mitä on ja antaisimme sen kaikkinensa soida.

Ehkä tämä esitys toisi meille jotain olennaista esiin. Ja olisimme kiitollisia elämälle. Sen ihmeelle. Ulottuvuuksille, haavoittuvuuksille, epävarmuuksille, jatkuvuuksille. Kaikelle sille, mikä on tehnyt elämästä vaikeaa ja joka tässä nyt onkin vaivatonta ja omassa luonnossaan vapautuvaa. Kohta tulee valon vaihdos ja tanssin sitten vielä aistitummin.

 

Vuonna 2020

Koetan kirjoittaa myös vähän, jotain missä olen tänä vuonna liikkunut, tähän.

Ihmettelemässä, käsittelemässä, uudelleenjäsentämässä, työstämässä ja pysähtymässä.

kiitollisuudessa kehoni uusiutuvasta voimasta levittymässä siinä tietoudessa jokaisessa solussa tanssimassa, koreografioimassa, organisoimassa

Sukulinjoja suoristamassa, henkioppaiden, luonnonhenkien, tonttujen matkassa, rohkeus-rummun ekoissa harjoituksissa, höyrypesurin kanssa tanssimassa

Ailana arjen huipulla Kutsu – irtainvarastojen paluussa, Vapausriehassa Tuulen ja työryhmän kanssa ensi-iltaistumassa, Ihonan zoomeissa, Tupareiden ideoinnissa ja projektin alkuraivauksissa, Monuments –residensseissä

vanhempana olemassa ja rajoja alulle ohjailemassa sydämellä ajattelemassa

naapurin, puutarhurin, ystävän, rakentajan, kemistin, alkemistin, seremonialistin, lääkäreiden, mentoreiden, unipiirin ja Alku-piirin sekä kollegaverkoston – kanssa vuorovaikutuksissa olemassa

Rauhassa, inspiraatiossa, olennaisemmalle tilaa karsimassa

Ymmärryksen ylityksessä, turhautuneisuudessa* sydänsuruissa

Ystäviin tukeutumassa, näköalojen avaruuksissa

Elämän todelliselle tanssille antautuvuuksissa

Pyörän selässä, kävelemässä, kirjaa kirjoittamassa

Ensi vuoden suunnitelmissa, tulevan viidentoista vuoden luonnostelmissa, Rohdokseni hahmottelussa

Meditoimassa, tulen kanssa tutustumassa, Kraniotransitissa, Vortexissa oivalluksissa onnen pilkahduksissa

Onnessa siitä, että aurinko nousee, maa on kantava ja antelias ja että voin juoda vettä. Onnessa siitä, että työtuloni oli vakaampi sitten viiteen vuoteen. Onnessa terveydestä.

Tänä vuonna jouduin ajattelemaan toisin. Seuraavana vuonna toimin toisin. Ja samalla samoin, sydämin.

*muun muassa siitä, että taide ja kulttuuritapahtumat (henkisen elämämme terveydenhuoltohenkilöstö, joista jokainen on miettinyt ja toteuttanut tarkoin jokaisen turvavälin ja kasvomaskin) olivat ne jotka leikattiin vaikka muun muassa ravintolat ovat edelleen auki!