Hunajanjyvä: Kauttuan Uusi Aalto ja Sateentekijät

Taidekollektiivi Hunajanjyvä järjesti Kauttualla touko-kesäkuussa 2026 hankkeen, jossa kokeiltiin residenssitoimintaa paikkakunnalla, esiinnyttiin hiekkakuopilla riistakameroille sekä raahattiin liian suuria rakenteiden palasia kohti tilaa, joka edustaa hyväksyttyä taidetta ja designia.

Hunajanjyvä järjesti kesäkuussa 2026 Kauttuan Uusi Aalto -hankkeen, joka piti sisällään Xhamaeleon taidenäyttelyn, Riista Live -performanssi-illan Salasoran hiekkakuopilla sekä taiteilijaresidenssikokeilun Euran Ruukinpuistossa. Kolmen kuukauden hanke toteutettiin yhteistyössä Euran kunnan kanssa. Alvar Aallon suunnitteleman Terassitalon yksi huoneisto oli näyttelykäytössä: siellä oli myös Artekin huonekaluja ja muuta designia myynnissä. Päätimme rinnastaa teokset näyttelytilassa huonekaluihin.

Euran Kauttuan kylässä on paljon Alvar Aallon suunnittelemaa arkkitehtuuria: Villa Aalto (vanha tehtaan toimistotyöläisten asuntola), Design-pesula Jokisauna sekä Terassitalo. Kokosimme näyttelyyn teoksia taiteilijoilta ja tutkijoilta: Mikko Kuorinki & Jessie Bullivant, Liisa Ryynänen, Aurora Ala-Hakula, Juha Vehmaanperä, Sanna Saarinen, Caressa Betist, Tuomas Lehtomaa ja Eeva-Maija Pulkkinen.

Saavumme Kauttuan kylälle. Rakennamme riista-aitaa ja Alvar Aalto -pylväskehikkoa, lavastetta performanssiin. Se on aivan liian suuri vedettäväksi mäen päälle. Se täytyy puolittaa. Puolitamme sen tihkusateessa. Nyt jaksamme raahata sen tällä porukalla juuri ja juuri. Uskomme kykyihimme. Maali ei tartu puuhun sateessa.

Runonlaulaja, sateentekijä Eero Peltonen odottaa mäen laella, kun saamme raskaan työmme vihdoin päätökseen. Hän johdattaa yleisön laulattaen metsän läpi Terassitalon näyttelyyn, jossa käynnistyvät näyttelyn ja festivaalin avajaiset. Tarjolla on skumppaa ja sämpylöitä. Sateen ropistessa istumme lattialla kuulemassa Comastasis-artistin esiintymistä huoneiston valojen ollessa täysillä päällä. Yleisö nojailee Artek-huonekaluihin. Taideteokset on listattu myyntiluetteloon myytävien huonekalujen rinnalle. Residenssikokeilussa työskennelleen Tuomas Lehtomaan teos on keittiössä leikkuulautana, jossa lukee: Artist in Residence.

Runonlaulaja taasen jatkaa tihkusateessa matkaansa Hunajanjyvän Parkanossa rakennuttamaan mökkiresidenssiin, Taiteilijan Taloon. Se on juuri siirretty Karvian Neva-Lylyn suoalueelta Euraan, kunnan suuren vesisäiliön juurelle, Ruukinpuiston mäen huipulle. Siellä Peltonen pitää kolmepäiväisen residenssin, seremonian nimeltä Sateentekijä. Taolaisessa tarinassa sateentekijä kokee yhteisön emotionaaliset tilat, ja tarkoituksenaan on tuoda tasapaino takaisin kyläyhteisöön. Kolmannen päivän jälkeen tarinassa sade alkaa kylässä jälleen. Monet palasivat Kauttuan versiossakin mökistä mietteliäinä. Peltosella on tapa johdattaa kokija itsensä äärelle, jolloin opitaan kuuntelemaan omaa sisäistä säätiedotusta. Kotoperäinen, väentapaiseen uskomusperinteeseemme kuuluva haltioitunut luontoyhteys ja kansanperinteemme nojaavat näihin traditioihin, joissa pysähdytään kokemaan kehollisesti sielun viisauden kautta ihmiselämää.

Taiteilijalle ainakin on tärkeää tuntea oma sääkarttansa. Taiteilija kun usein kuvailee ihmisten tunnemaailmaa ja käyttää omaa tunnekehoaan ilmentääkseen ihmisyyttä tuottaen helpotusta, järkytystä ja muita tunteita jaettavaksi yhteisölle. Taiteilijaan voidaan projisoida myös omia tunnekokemuksia. Teoksia arvostellessa ihminen voi turvallisesti arvostella itseään, taiteilijaa sekä suhdettaan maailman ilmiöihin ja punnita, mitä mistäkin asiasta tuumii. Emotionaalisia aivojaan käyttävä taiteilija on arkkitehtonisten ja psykologisten tilojen viuhussa suvereenisti poukkoileva muodonmuuttaja, joka taistelee sukupuuttoaan vastaan. Hän peilaa käyttäytymiseensä piirteitä muilta ihmistyypeiltä ja erilaisista sosiaalisista etiketeistä vahvistaakseen pärjäämistään.

Taiteilija, kameleontti

”Taiteilija on päätynyt biennaaliin. Taiteilija on päätynyt autotalliin. Soittamaan rumpuja. Taiteilija on hakeutunut salaseuroihin. Taiteilija on väistellyt menestystä ja halunnut menestystä. Taiteilija on pyrkinyt luopumaan haluamastaan saadakseen sen. Taiteilija on opetellut olemaan narsistinen, opetellut tavoittelemaan omaa etuaan. Taiteilija on opetellut olemaan olematta narsistinen, opetellut olemaan altruistinen. Taiteilija on syytön kaikkeen. Taiteilija on uusvilpitön, mutta taiteilija on aina lopulta kuitenkin ironinen. Taiteilija on syyllinen mökin tuhoon, on tuhonnut omat mahdollisuutensa. Taiteilija on onneton, ottaa lääkettä.”

Ote Anton Hirsimäen tekstistä Taiteilija tahtoo, julkaistu Niin & Näin -lehden numerossa 1/2026 osana Elina Viljasen esseetä Kulttuurin politiikasta Taiteilijan talossa.

Kauttualla kesällä 2026 yritimme maastoutua Alvar Aallon minimalistisen, hermostoystävällisen arkkitehtuurin ja pohjoismaisen minimalismin perikuvan, Artekin, välittämään charmiin. Hunajanjyvämäinen tapa olla eri tiloissa ja kameleonttina liikkua niiden välillä valikoitui tänä vuonna produktion teemaksi. Toimme erilaisia kontrasteja toistensa läheisyyteen: oli runonlaulantaa hämäläiseltä kansanperinteen elävöittäjältä, grime-vaikutteista klubimusiikkia Artek-huonekalujen keskellä. Vanhassa Ruukinkartanon salissa nähtiin flyygelikeikka Xiu Xiu -bändin keulahahmolta Huyunhue Seo:lta, sekä performanssitaidetta ja nykymusiikkia koettiin vanhan hevostallin vintillä.

Toisena viikonloppuna (13.6.2026) hiekkakuopilla esiintyivät riistakameroiden piinaamina taiteilijat: Antti Tuomento, Teo Ala-Ruona & collaborators, Gen.untitled ja bebetton. Illan päätteeksi Vohlastentien jatkopaikassa esiintyi Alsa Ojala Artek Design Home -kollektiivin installoimassa rivitaloasunnossa. Illan päätteeksi Jaqulin Ristimäki soitti New Wave -YouTube-keikan Kauttuan Uuden Aallon henkeen.

Pyrimme toimimisen ja toimintamme tarkastelun ja tutkimisen kautta luomaan teoriaa tekemisen ympärille, jotta praktiikan toteuttaminen in situ luo tapahtumissa subjektin teoksille. Tarkastellessamme havaintoja, joita omasta toiminnastamme syntyy, pyrimme löytämään uusia suuntia. Tämä vaatii luottamusta omaan sisäiseen säätiedotukseen, toimimista tarkkana meteorologina instrumenttinsa kulloisillekin äänille, sateille ja poutasäille.

Kauttualla kesällä 2026 liikuttiin tilojen välillä: aloitusperformanssissa riista-aidan raahaus Palokunnanmäeltä Alvar Aallon Terassitalon näyttelytilaan, näyttelytilasta Kauttuan Ruukinkartanon juhlalliseen saliin, salista kartanon pihalla olevaan kellotapuliin, kellotapulista viereisen Tallinmäen vanhan hevostallin vintille, vintiltä vesitorninmäelle ja Taiteilijan Talolle.

Järjestimme kahden kuukauden residenssipilotoinnin Euran kunnassa projektin aikana: taiteilijoita kutsuttiin residenssiin Villa Aaltoon, jossa oli taiteilijoille hotellityyliset huoneet ja jaettu olohuone ja keittiö. Työskentelyyn saattoi käyttää myös viljasiiloa, joka sijaitsi Tallinmäellä lähellä residenssiä. Residenssi ei tarjonnut taiteilijalle työvälineitä, ja studio setup oli askeettinen. Kutsuimme residenssiin taiteilijat: Caressa Betist, Tuomas Lehtomaa, Mikko Kuorinki, Eeva-Maija Pulkkinen, taiteilijaduo bebetton, elokuvaohjaaja Cinqué Lee ja Comastasis/Markus Kauppi.

”Olisi empaattista instituutioilta, että niidenkin rakenteet muovautuisivat, kun taiteilija joutuu jatkuvasti muovautumaan.”

Tallinmäellä, Ruukinpuiston sydämessä, Jaqulin Ristimäen performanssin aikana Tallinmäen vanhan hevostallin vintti oli välillä totaalisen pimeä. Pääsimme kurkistamaan taiteilijan sisimpään, hänen monimutkaisiin tunnemaailmoihinsa. Taiteilijan karisman valo valaisi aivan riittävästi tilaa, valoja ei tarvittu. Mielestämme kiinnostavan taiteilijan huomaa tästä: hän ei piiloudu vaan asettaa sisäisen todellisuutensa nähtäville, uskaltautuu kaikkine tunteineen esille.

Valotekniikkaan ja -suunnitteluun ei tosiaan tänä vuonna pennejä uhrattu. Olimme liian traumatisoituneita vuoden 2024 rahanmenosta, jolloin valotekniikkaan ja -suunnitteluun valui hirveä määrä rahaa. Halusimme, että taiteilijat ovat ne, jotka ansaitsevat noista lant(e)ista jokaisen. Kaikki tilat residenssitilaa lukuun ottamatta saimme käyttöömme ilmaiseksi.

Tallinmäen esityksen jälkeen taideyleisö ohjattiin vesitorninmäelle, Taiteilijan Talon luo. Talossa oli Caressa Betistin esitys, jossa Caressan kokoama, pääosin paikallisista koostunut ryhmä laulajia meni yksitellen mökkiin ja yhtyi hymisemään yhteistä melodiaa. Pimenevä kesäyö heikensi näkyvyyttä, mutta musta mökki imi sisäänsä positiivista voimaa tihkusateessa.

Joissain tiloissa oli pimeää, toisaalla liian valoisaa. Emme halunneet käyttää ylimääräistä rahaa tekniikkaan, joka ei ollut aivan välttämätöntä. Tapa rakentaa näyttämöolosuhteita kommentaarina silloiselle taiteilijan olosuhteiden tilalle on enemmän tätä päivää. Tai ainakin se tuntuu enemmän taiteilijalähtöiseltä. Olisi empaattista instituutioilta, että niiden rakenteet muovautuisivat, kun taiteilijat joutuvat jatkuvasti muovautumaan.

Seuraavana viikonloppuna järjestimme tapahtuman Säkylän Salasoran hiekkakuopilla. Hiekkainen tyhjä planeetta, jonne raahasimme edellisen viikonlopun kehikon jäänteet installaatioiksi. Kaivoimme kuopan hiekkaan. Pystytimme teltan. Asensimme striimikamerat. Seurasimme riistakameroilla taiteilijoita koko illan ajan. Kamerat oli köytetty puretun, aiemmin mäkeä ylös nostetun riista-aidan kehikon palasiin. Ja niitä kantoi työryhmä. Rakenteet itsessään riistävät meitä, riistossa olemme mukana osallistujina. Taiteilijat pyrkivät kuitenkin ottamaan tuon alistavan tekniikan omaan käyttöönsä.

Hunajanjyvä on vuonna 2020 perustettu jatkuvasti elävä, paikka- ja tilasidonnainen kuratoriaalinen kokonaisuus, alusta ja taidetapahtuma. Hunajanjyvän ei ole tarkoitus staattisesti tulla joksikin, vaan elää ajassa, tilanteissa ja kohtaamisissa.

Hunajanjyvän tulevat projektit ja tapahtumat

Marraskuu 2026 Starling ry, yhdistysperformanssi, Helsinki

Joulukuu 2026 Kiista Live, striimistudio, Helsinki

Tammikuu 2027 näyttely Oksasenkatu, Helsinki

Huhtikuu 2027 Lamentti, näyttely Kulma7, Turku

Kesäkuu 2027 residenssi ja projekti, Savonlinnan Uusi taidemuseo

Elokuu 2027 symposium ja taidesalonki-sarja, Kauttuan Ruukinkartano, puutarha ja Villa Aalto, Kauttua