Sorry, your browser doesn’t support embedded videos. Tarinat ja julkaisut Hanketarinat 17.12.2025 Kaikilla on suhde ruokaan – Koekeittiö tekee nykytaiteesta helpommin lähestyttävää Kuvassa vasemmalta oikealle Océane Bruel, Eeva Peura, Joona Sorsa, Jani Anders Purhonen, Niina Tervo, Eeva Rönkä ja Sonja Donner. Kuva: Emilia Anundi. TEKSTI Hanna Hantula Jaa: Ruoanvalmistus ja taiteen tekeminen ovat molemmat kokemusten luomista. Pohjoishelsinkiläiseen lähiöön perustettu Koekeittiö kutsuu tutkimaan syötävän materiaalin ja taiteen välisiä yhteyksiä. Mistä on kyse? Koekeittiö on taiteilijoiden ja ravintola-alan ammattilaisten yhteinen esitystila ja laboratorio. Tarkoituksena on tutkia, millaisia asioita ruoan ja syötävän materiaalin avulla voi ilmaista, ja miten ruoka rakentaa yhteisöjä ja kulttuuria. Työryhmään kuuluvat taiteilijat Sonja Donner, Eeva Rönkä, Jani Anders Purhonen, Niina Tervo, Océane Bruel, Eeva Peura sekä kokki Joona Sorsa. Hankkeella on Koneen Säätiön kaksivuotinen rahoitus, joka alkoi vuonna 2025. Valkoisen betonirakennuksen ohi on helppo kävellä, jos paikka ei ole tuttu. Helsingin Pihlajamäessä sijaitsevassa tasakattoisessa liiketilassa on ennen toiminut pizzeria ja baari, mutta nyt kalterien suojaamista ikkunoista on raaputettu teippaukset pois. Tila näyttää kaukaa tyhjältä, mutta kun astuu sisään, huomaa keittiössä kuhisevan. Paikalle ovat kokoontuneet kokki Joona Sorsa ja taiteilijat Sonja Donner, Eeva Rönkä, Jani Anders Purhonen, Océane Bruel, Eeva Peura ja Niina Tervo. Joku keittää kahvia työryhmälle, toinen kaivaa jääkaapista esiin eilistä pizzaa. Tervo on leiponut herkullisia manteli-sitruunakeksejä. Teräksiset työtasot hohtavat puhtaina. ”Koekeittiö on siinä mielessä poikkeuksellinen taiteilijan työtila, että täällä on aina puhdasta”, Purhonen vitsailee. Koekeittiö on paikka, jossa taiteilijat, tutkijat ja ravintola-alan ammattilaiset voivat tutkia taiteen, ruoan ja syötävän materiaalin välistä suhdetta. Ajatuksena on, että taiteen ja ruoan yhdistäminen ja ennakkoluuloton kokeileminen voi tuottaa odottamattomiakin lopputuloksia – esimerkiksi siisteyttä siellä, missä se ei ole itsestäänselvyys. Kaikkia Koekeittiön tuottamia oivalluksia ei kuitenkaan näe paljaalla silmällä. “Kaiken ei tarvitse olla herkullista, mutta täällä koettavien asioiden on herätettävä ajatuksia ja oltava kiinnostavia.” Ei auktoriteettihahmoja Ruokakulttuurin tutkimuksen parissa puhutaan ruoan taiteistumisesta. Tiivistetysti termissä on kyse siitä, että ravintolaillalliseen suhtaudutaan kuin taide-elämykseen. Asiakas ei ole ravintolassa miellytettävänä, vaan tutustumassa keittiömestarin visioon. Onko Koekeittiö osa tätä ilmiötä? ”Ei oikeastaan. Pikemminkin Koekeittiö on tuollaisen meiningin vastakohta”, työryhmä pohtii. ”Meidän mielestämme kaiken ei tarvitse olla herkullista, mutta täällä koettavien asioiden on herätettävä ajatuksia ja oltava kiinnostavia. Asetelma ei saa olla sellainen, että joku auktoriteettihahmo näyttää yleisölle, mikä on hienoa tai arvokasta.” Taiteilijat eivät halua olla auktoriteettihahmoja myöskään toisilleen. Koekeittiö-projektin tavoitteena on kehittää uusia, kestävämpiä työskentelytapoja nykytaiteen kentälle. ”Emme oikeastaan ole luoneet mitään tiettyjä rakenteita työskentelyyn”, koekeittiöläiset kertovat. “Mutta yritämme koko ajan kohdella toisiamme ihmisinä.” Käytännössä tämä ilmenee esimerkiksi niin, että ryhmää ei johda kukaan, vaan päätökset tehdään yhdessä keskustellen. Tässäkin haastattelussa koekeittiöläiset puhuvat ryhmänä. Suuri osa Koekeittiön toiminnasta on myös ryhmän ulkopuolisten tekijöiden työn mahdollistamista. Tilaan on kutsuttu työskentelemään muitakin ruoan, taiteen ja syötävän materiaalin yhteyksistä kiinnostuneita. Heille on pyritty maksamaan työstä mahdollisimman reilu korvaus, mikä ei aina nykytaiteen piirissä valitettavasti ole itsestäänselvyys. ”On tärkeää, että täällä on erilaiset mahdollisuudet kokeilemiseen kuin kotona.” Jotain aivan uutta Koekeittiö sai alkunsa vuonna 2024, kun taiteilija Niina Tervo kokosi työryhmän tyhjillään olevaan liiketilaan. Alkuun paikkaa kunnostettiin vimmatusti. Lähteä sai muun muassa kulahtanut tanssilattia, joka oli baariajan peruja. Vanhaa on kuitenkin myös vaalittu – muun muassa omaleimainen beigen ja terrakotan värinen shakkiruudullinen muovimatto on saanut jäädä. Kun Koneen Säätiö päätti rahoittaa projektia, tuli kunnostustyöhön lisää kierroksia. Tilaan hankittiin esimerkiksi ammattikäyttöön tarkoitetut uunit. ”On tärkeää, että täällä on erilaiset mahdollisuudet kokeilemiseen kuin kotona”, koekeittiöläiset alleviivaat. Kaikki kokeilut eivät liity suoraan ruokaan tai syömiseen. Keittiöstä tuttuja tekniikoita saatetaan soveltaa esimerkiksi tekstiilitaiteeseen. Työryhmän jäsen Eeva Rönkä on värjännyt kankaita keittiössä. ”Kuivaaminen, väriaineiden valmistaminen, materiaalien keittäminen – nämä kaikki muistuttavat kokkaamista, mutta ovat hyödyllisiä monessa muussakin”, työryhmä pohtii. Yksi erikoisimmista kokeiluista oli Heta Bilaletdinin ja Samuli Tannerin kanssa toteutettu tapahtuma, jossa vieraat kutsuttiin syömään iso annos suuta turruttavaa setšuanin pippuria. Taiteilijat olivat rakentaneet tilaan järjestelmän, joka värähteli eri äänentaajuuksilla. ”He pyysivät vieraita keskittymään parin minuutin ajaksi siihen tuntemukseen suussa ja miettimään, mihin taajuuteen kokemus on yhteydessä. Se oli todella mielenkiintoista ja outoa!”, koekeittiöläiset muistelevat. Koekeittiön pointtina ei kuitenkaan ole erikoisuudentavoittelu. Pikemminkin tavoitteena on tehdä jotain, mikä tuntuisi tärkeältä muillekin kuin taidepiireille. Kuva: Emilia Anundi ”Hyvin monenlaisista ihmisistä tuntuu luontevalta tulla kokemaan asioita ruoan ja syötävän materiaalin äärelle.” Taidetta kaikille Koekeittiön ohjelmisto on kaukana hienostelevasta fine diningista tai valkoisena hohtavista taidegallerioista. Kesällä Sonja Donner järjesti esimerkiksi naisten jalkapallon EM-kisojen kisakatsomoa. Toisaalta välillä Koekeittiö on ollut myös galleriakäytössä: siellä on nähty muun muassa Eetu Sihvosen videoteos ja salin nurkasta löytyy pieni ruokaan ja syötäviin materiaaleihin liittyvä selailukirjasto, jonka on kuratoinut Hikari Nishida Temporary Bookshelf-projektinsa tiimoilta. Ruoka on jotain, mihin jokaisella meistä on jonkinlainen suhde. Ilman ruokaa ei ole elämää. Ruoka ylittää kielimuurit ja rakentaa yhteisöjä kulttuurista riippumatta. ”Siksi hyvin monenlaisista ihmisistä tuntuu luontevalta tulla kokemaan asioita ruoan ja syötävän materiaalin äärelle”, koekeittiöläiset kertovat. Kynnystä madaltaa myös se, että tapahtumat pyritään pitämään joko maksuttomina tai edullisina yleisölle. Koekeittiöön ovatkin löytäneet muutkin kuin jo valmiiksi nykytaidetta tuntevat. Kun Koekeittiön kaltereilla suojattu ovi käy, astuu siitä suurella todennäköisyydellä sisään joku paikallinen, jota kiinnostaa mitä naapurit puuhaavat. Yhteystiedot Instagram @k.o.e.k.e.i.t.t.i.o Ruokataide on syötävän materiaalin ja ruuan sosiaalisten ulottuvuuksien parissa tapahtuva taiteellisen ilmaisun muoto. Se hyödyntää esimerkiksi ravintolamaailmasta, ruuan- ja juomanvalmistuksen perinnekulttuureista tai relaatioestetiikan piiristä tuttuja ajatuksia, työtapoja ja -välineitä. Keskeistä ruokataiteelle on aikomus tai katsontatapa, jonka kautta jokin ruokaan tai syömiseen liittyvä aines, vuorovaikutus tai rituaali esitetään kiinnostavassa, koskettavassa tai kriittisessä valossa, teoksellisena elementtinä. Ruokataide voi käyttää lähtökohtanaan esimerkiksi ruoka-aineen veistoksellisuutta, kulttuurihistoriaa tai taktiilisuutta. Ruokataide luo syötävästä materiaalista sekä lähestyttävämpää että ilmaisuvoimaisempaa taiteen kieltä. Kuva: Emilia Anundi