Elektronisesta kirjallisuudesta osataan Suomessa yleensä nimetä kaksi sen näkyvintä lajia: äänikirjat sekä e-kirjat, joissa painettu teksti on siirretty sähköiseen muotoon luettavaksi. Ala pitää kuitenkin sisällään hyvin monipuolisilla tavoilla digitaalisia keinoja käyttävää kirjallisuutta. Digitaalisen runouden sivusto Nokturnon päätoimittaja Virpi Vairinen avaa näkymiä alan tilanteeseen tällä hetkellä.

Vuonna 2005 perustettu Nokturno tuo lukijoiden saataville monenlaisia teoksia elektronisen kirjallisuuden alalta. Sivusto on Suomen ainoa keskitetty julkaisukanava kirjallisuudelle, jota on mahdoton julkaista painetussa muodossa. Tällaista kirjallisuutta on esimerkiksi videorunous, äänirunous, runogeneraattorit, animoitu runous ja eri tavoin interaktiiviseksi ohjelmoitu kirjallisuus. Sivuston valikoima ei rajoitu vain Suomessa tehtyyn kirjallisuuteen vaan mukana on myös runsaasti ulkomaisia teoksia, myös käännettyinä versioina. Lisäksi sivusto julkaisee visuaalista, ja käsitteellistä runoutta, joka sopii luontevasti internetin lukuympäristöön. Merkittävä osa julkaistuista teoksista edustaa myös monitaiteellista runoutta. Nokturnon toimintaa rahoittaa tällä hetkellä Koneen Säätiö ja se saa myös Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuurilehtitukea.

Digitaalinen runous on elektronisen kirjallisuuden alalaji, jossa ohjelmointi on erityisen tärkeässä osassa. Alan kenttä on kansainvälisestikin katsottuna pieni, mutta Suomi on ollut siinä aina aktiivinen – ja aikanaan jopa edelläkävijä. 1980-luvulla Arto Kytöhongan runogeneraattorit saivat huomiota Yhdysvaltoja myöten, 2000-luvun vaihteessa kansainvälistä huomiota kiinnitti Leevi Lehto Google-hakuun perustuvilla generaattoreillaan. 2000-luvun alussa Marko Niemen JavaScript-pohjaiset minimalistiset teokset taas levisivät alan sivustoille. Viime vuosien tunnetuin teos lienee Saila Susiluodon Antikythera, visuaalisesti näyttävä monitaiteinen runosovellus, joka piti sisällään kokonaisen kokoelman verran runoutta. Erilliset sovellukset ja esimerkiksi lisättyä todellisuutta hyödyntävät digitaalisen runouden teokset ovatkin yksi nousevista lajeista.

Digitaalisen runouden ja ylipäätään elektronisen kirjallisuuden tekemiseen vaaditaan sekä kirjallista (ja usein myös visuaalista) lahjakkuutta että ohjelmoijan taitoja. Toisinaan nämä yhdistyvät samassa tekijässä, useammin teokset syntyvät ohjelmoijan ja runoilijan yhteisteoksina. Näin on myös Nokturnon digitaalisessa residenssissä. Vuodesta 2017 toiminut virtuaalinen residenssitila mahdollistaa runoteosten ja internetympäristöön suunniteltujen tekstikokonaisuuksien työstämisen online-yleisön katseen alla. Avoimen haun kautta residenssiin valitut runoilijat ovat saaneet avukseen Nokturnon web designerin ja tuloksena on syntynyt Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen laajoja kokonaisuuksia. Niihin pääset tutustumaan täällä.

Nokturno julkaisee uusia alan teoksia joka toinen kuukausi. Mukana on usein myös teoksia taustoittavia tekstejä sekä tekijöiden haastatteluita ja esseitä. Ihmiselle, joka haaveilee kirjojen lukemisesta, mutta kerta toisensa jälkeen löytää sormensa älypuhelimen ruudulta sivujen lehteilyn sijaan, ei älypuhelimessa ja tietokoneella oleva runous ja kirjallisuus ole ollenkaan huonompi vaihtoehto. Digitaalisen maailman keinoja käyttävä kirjallisuus elää Suomessa uuden nousun aikaa, nyt on hyvä hetki sukeltaa mukaan!

Lukuvinkkejä kesään:

One Hundred Red Things in Summer 2018 – Tuija Välipakan pelattava runokokoelma

Lähes tunnistamaton mahdollisuus menettää – Markku Eskelisen ja Maria Matinmikon interaktiivinen proosateos, joka lukee lukijaansa

Loihe – Teemu Tuovisen kalevalaisesta perinteestä ammentava loitsugeneraattori

Oleminen | Being – Henrik Pathiranen, Juho Pääkkösen ja Redderin kineettistä runoutta ja musiikkia yhdistävä teoskokonaisuus

Visualisoituja sanoja – Tomi ja Mikko Dufvan tulevaisuus- ja teknologiasanastoa ja kuvataidetta yhdistävä teossarja

Helsingin Taideyliopiston äänirunouden kurssin lopputöitä videotallenteina 

Eripari-ihmiset – J. K. Ihalaisen ja Sándor Vályn runovideo

Mesipyydys – Niina Oisalon kevään 2019 digitaalisessa residenssissä syntynyt videoruno