Seita Parkkola

Olen kirjailija joka asuu ja työskentelee kahdessa kaupungissa Turussa ja Helsingissä. Tämän takia arkeeni kuuluu paljon liikkumista paikkojen välillä. Myös kirjailijan työ on sovitettava tiiviin liikkumisen tahtiin. Koska kirjoittaminen vaatii kuitenkin intensiivistä keskittymistä, hidastamista, jota kuvaamaan sopii parhaiten laivailutermi dead slow, hakeudun residensseihin. Tarvitsen niiden tarjoamaa rauhaa, hetkellistä pysyvyyttä.

Olen Saaren kartanolla kirjoittamassa lastenromaania Karikko. Se on tarina sisarusten surusta, karkumatkasta ja karikoista. Surun kohtaamista pakoillaan lomakohteessa merenrannalla. Lomailu on pysyttelemistä loitolla. Rannalle ei voi kuitenkaan jäädä ikuisesti. Koska tapahtumat sijoittuvat merenäärelle, on meri elementtinä sekä mietityttänyt minua että saanut hakeutumaan rantaan, saarille.Maisemassa on monia tasoja toden, unen ja myytin maisemat päällekkäin. Meri kantaa yleisiä ja henkilökohtaisia, jokaiselle omia merkityksiä, jotka ovat läsnä näilläkin rannoilla.

Tunnen, että meren rannalla ollaan loppumisen ja alkamisen välissä, jonkinlaisella rajalla, niin minä kirjailijana, henkilöni tarinassa kuin me täällä Saaren kartanossa työskentelevät taiteilijat yhdessä. Kun kävelen kirjoittamishetkien lomassa pitkin pellonpengermää jälleen yhdellä kävelyretkistäni, ajattelen sitä kuinka marraskuu täällä ei ole pimeä. Kun auringon valo katoaa, sitä on yhä maisemassa. Kun on tilaa, vettä ja lintutorneilta levittäytyvä lavea ruokojen, veden ja aitausten avaruus, harmaan sävyt eivät tunnu pimeältä niin kuin tuntuvat kaupungissa, vaan valolta, erilaiselta kuin kesän valo, mutta yhtäkaikki valolta. Ja kirjoittaminen, sehän on valoa kohti kulkemista, valon etsimistä. Kulkea pellon poikki ja metsään, tuntea metsä huoneeksi, jossa on pehmeä matto, nostaa oksia tieltään, risuja ja lehviä kuin verhoja toisissa huoneissa. Hämmästyä männyistä siellä missä pitäisi kasvaa lehtopuita, vääristä puista oikeassa maisemassa.

Vielä on miltei koko marraskuu edessä. Odotan ajalta paljon. Ensimmäiset päivät lupaavat hyvää.