Taiteellinen työskentely: Leikin tuntu taiteellisen työskentelyn kontekstissa

Hakemuksen tiivistelmä

LÄHTÖKOHTA I: Brasilialainen kuvataiteilija Lygia Clark kiinnostui sveitsiläisen Sophie Taeuber-Arpin taiteesta nähdessään sitä 1960-luvulla Pariisissa. Lygiaa innosti Sophien töiden leikkisyys. Taeuber-Art oli eurooppalaisen 1900-luvun alun avantgardetaiteilijoita, ja työskenteli taidemaalarina, tekstiilitaiteilijana ja tanssijana dada-liikkeen esityksissä 1910-luvun Zürichissa. Lygia Clark halusi modernismin avantgardehengen mukaisesti yhdistää taiteen ja elämän. Hänestä taideteos syntyy katsojan osallisuudessa teokseen. HUOMIOITA: Intermediaalisuus. Sekä Sophie Tauber-Arp että Lygia Clark olivat avoimia sille, miten he tekivät taiteellista työtään. Tanssi, tekstiilit tai terapia toimivat ilmaisun välineenä, jos se palveli taiteellista päämäärää. Sekä Sophielle että Lygialle esine oli tärkeä, mutta eri tavoin. Katson murretuilla väreillä kirjottua pussukkaa ja teosluettelossa lukee Sophie Taeuber -Art: Beaded Purse, 1920, Beadwork, 17 x 13 cm. Katson Lygia Clark -kirjan kantta. Siinä käsi puristaa punaisesta langasta virkattua artefaktia. VÄLIHUOMIO: Opetan lasten ja nuorten taidekoulussa. Oppilaat tekevät hahmoja eri materiaaleilla. Kun hahmot ovat valmiita, oppilas kysyy, saammeko leikkiä näillä? Lupaan, ja mietin, että lapsi puhaltaa leikissä teokseensa elämän. ESINE: Eloisa. Lygian katsojalle antamia materiaaleja voi hieroa, hangata, hyväillä, puristaa, painaa, koputtaa, puhaltaa, heiluttaa, lämmittää, peittää, kääriä, päästää ääniä tai yksinkertaisesti jättää ne silleen, hiljaa olemaan. LÄHTÖKOHTA II: Aiemmat teokseni tuntuvat lähtevän liikkeelle sellaisesta, mitä on tullut elinpiiriini: ihminen, maisema, koettu, luettu. Tavallisesta tulee erityinen. Tämä voi toteutua niin taiteessa kuin leikissä. TEKEMINEN: Työskentelyapurahan turvin etsin taiteellisessa työskentelyssäni tapoja, joissa Sophie Taeuber-Arpin ja Lygia Clarkin taiteen kautta tulevat impulssit saavat vaikuttaa. Etsin esineen paikkaa ja olemusta teoksissani. Haluan leikkiä.

Hakiessani työskentelyapurahaa kirjoitin, että etsin työskentelyssäni tapoja, joissa taiteilijoiden Lygia Clarkin (1920–1988) ja Sophie Taeuber-Arpin (1889–1943) taiteen kautta tulevat impulssit saavat vaikuttaa. Etsin esineen paikkaa ja olemusta teoksissani. Haluan leikkiä.
Nämä kolme ulottuvuutta mielessäni olen toteuttanut hankettani. Työskentelyni on ollut myös taidehistoriallista tutkimusta. Apurahakauteni aikana vierailin sekä Clarkin että Taeuber-Arpin retrospektiivisissä näyttelyissä Berliinissä ja Brysselissä ja kirjoitin Clarkin näyttelyn pohjalta esseen Mustekala-julkaisuun. Clarkin ja Taeuber-Arpin teokset rohkaisevat miettimään taideteoksen materiaalisuutta. Tärkeää on myös heidän pohdintansa siitä, minkälaiset taiteen tekemisen tavat ovat mielekkäitä niissä historiallisissa olosuhteissa, joissa kulloinkin eletään.
Apurahahakemuksessani viittaan siihen, kuinka työskennellessäni lasten ja nuorten taidekoulun opettajana, ihailin pienten lasten kykyä ja halua ”käyttää” tekemiään taideteoksia leikissä. Savesta tehty esine tuli osaksi heidän luomaansa leikkiä. Esine sai ominaisuuksia, jotka olivat tarpeellisia lapsen kuvittelussa. Taiteen kentällä puolestaan erilaiset ajattelukäytännöt vaikuttavat siihen, miten objektin taideteoksena käsitetään toimivan.
Apurahakauden aikana luottamukseni taideteoksen materiaaleihin toimijana kasvoi. Langat, roikkuvat, rikkinäiset, kankaiden tuntu ja taipuvuus työskentelevät yhdessä ihmisen mielen kanssa. Ei mystisiä sakraaliesineitä, vaan materiaalisuuksia, erilaisilla ominaisuuksilla varustettuina. Syksyllä 2026 tein videoteoksen Kirkkaan päivän rakennelma. Videossa kuvaan, kuinka esine valmistuu; yhdistän valmistamiseen kiinnostukseni amerikkalaisen taidemaalarin Agnes Martinin taiteeseen ja amerikkalaisen John Deweyn filosofian. Tätä on minulle leikki taiteen kontekstissa: erilaisten asioiden yhdistämistä tavalla, joka muokkaa olemassa olevaa ja luo uudenlaisia yhteyksiä. Ajatuksilla leikkimistä, liikettä.