Taiteellinen työskentely, erityisesti kahden liikkuvan kuvan teoksen valmistaminen ja näyttelyiden järjestäminen

Hakemuksen tiivistelmä

Taiteilijana pyrin siihen, että liikkuvan kuvan tuotantoni eivät ole liian raskaita toteuttaa. Usein kuvaan ja äänitän itse, silloin reagoin nopeammin tilanteisiin ja muutoksiin. Mahdollisesta ihmisten ohjauksesta kameran edessä tulee orgaanista: he ohjautuvat ja asettuvat kuten haluavat, läsnäoloni, kuuntelu ja katse riittää. Yksikanavaiset teokset ovat helppoja esittää missä vain ja yleisö moninaistuu, kun esityspaikan tekniikka ei ole esteenä. Usein kuvaan ajallisesti kauan, jolloin saan tallenteeseen etäisyyttä. Juoni rakentuu aina vasta kuvavirtaa leikatessani, vaikka minulla olisikin olemassa väljä suunnitelma, viitteellinen käsikirjoitus. Taiteessa henkilökohtainen on mielestäni se kohta, jonka voi tunnistaa ja jonka läpi voi tunnistautua läpi yhteiskunnan luokkarajojen. Henkilökohtainen on alku taiteelliselle työskentelylle. Haluan, että kosketun materiaalista, jota työstän ja että minulla on sen kanssa historia. Henkilökohtainen ei kuitenkaan automaattisesti ole poliittista, se on poliittista vasta kun se kurottuu kohti toista. Kaikki teokseni ovat paikkasidonnaisia ja ruumiillisia. Myös esittämisen paikka, sen historiat ja yhteisöt ruumiineen ovat osa taiteen jatkumoa, joka rakentuu entisten kohtaamisten päälle. Jos etsin yhteistä nimittäjää polveilevalle, teosten rinnakkaiselle tekemiselle, se on itä. Itä on politisoitu, se on paikka ja se on alue. Se on paitsi poliittinen lausuma, myös henkilökohtainen määre. Minulle itä on elämänmittainen. Itä vetää puoleensa ja itä hylkii. Apurahakauden aikana toteutan kaksi erilaisen tuotantoprosessin omaavaa liikkuvan kuvan teosta, useita teoksia taidegrafiikan eri menetelmillä kankaalle ja paperille sekä Itä-Suomen maaseudun kenttätyön pohjalta jotakin arvaamatonta. Osallistun useisiin näyttelyihin ja seminaareihin koti- ja ulkomailla uusien ja jo vanhojen teosten kanssa.