suurenmoinen Petolintukevät

Hakemuksen tiivistelmä

Metsä on lukuisten petolintujen koti. Tehometsätalouden seurauksena luonnolliset pesäpaikat ovat vähentyneet jo pitkään, minkä vuoksi monet pöllöt ja kalasääsket ovat pitkälti riippuvaisia suojelijoiden niille rakentamista tekopesistä ja pöntöistä. Pitkä dokumenttielokuva "suurenmoinen Petolintukevät" (työnimi) seuraa 87-vuotiaan ornitologin ja ekologin väsymätöntä työtä metsäluonnon suojelemiseksi. Joka kevät ja kesä hän kiipeilee kymmeniin, ellei satoihin puihin rengastamaan poikasia ja keräämään tutkimusmateriaalia. Mutta kiipeily ei ole aivan vaaratonta ja voimat alkavat hiipua. Dokumenttielokuva on paitsi pysäyttävä henkilökuva luonnonsuojelijasta ja hänen biologivaimostaan myös tarina suomalaisen metsäluonnon ja siellä elävien petolintujen tilasta. Elokuva nostaa esille luonnonsuojeluun ja ylikuluttamiseen liittyvien yhteiskunnallisten kysymysten lisäksi pohdintaa siitä, kenen vastuulla suojelutyö ja heikommista huolehtiminen nyky-Suomessa on. Elokuva tarkastelee homo sapiensin ja muiden lajien eroja ja samankaltaisuuksia, imperialistisia piirteitä, sekä kysymystä, voisiko ihminen toimia luontonsa vastaisesti ja ottaa päätöksissään huomioon muiden lajien tarpeet pelastaakseen elämän mahdollisuuden maapallolla. Filosofisen tason juonteena kulkee pohdinta siitä, mitä sivistys nykymaailmassa tarkoittaa, kun sitä ei voi nähdä enää ”snellmanilaisittain” luonnon vastakohtana. Se ehdottaa, että jatkuvan kasvun ja materialismin arvostamisen sijaan sivistynyt yhteiskunta rohkenisi tunnustaa luonnon ehdot ja uudistaa elämänmuotoamme, joka nykyisenlaisena tuhoaa itsensä. Elokuva kysyy, mitä elämässä todella tarvitsemme ja mitkä tarpeet ovat vain kulutusyhteiskuntamme luomia harhoja. Päähenkilöiden vaatimattoman elämäntavan kautta elokuva osoittaa, että rikas ja hyvä elämä ei vaadi ylenpalttista kuluttamista tai nuoruutta, vaan intohimoa, merkityksellistä tekemistä ja vastuunkantoa. Elokuvan päätapahtumapaikkoja ovat Hämeen metsät, petolintujen uhatut kodit.