Sarjakuvataiteilija Miettinen Apila

Sarjakuvakerronnan uusien muotojen kehittäminen UJO-sarjakuvaromaania varten

| Yksivuotinen

Tutkin tekstin ja kuvan yhdistelemisen uusia mahdollisuuksia tarinankerronnassa. Pohjanani tälle tutkimusmatkalle käytän keskeneräistä UJO-sarjakuvaromaaniani. UJO on sarjakuvaromaani, joka käsittelee omaelämäkerrallisesti sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ujoutta. Sarjakuvan päähenkilö olen minä itse. Tarina koostuu irrallisista muistoista menneisyydestäni, jotka palaavat mieleeni ahdistavina takaumina. Sarjakuvan käsikirjoitus on valmis. Kotiresidenssijakson aikana piirrän käsikirjoituksen pohjalta kuvakäsikirjoituksen. Sarjakuvassani kuvallinen puoli on erittäin tärkeässä asemassa. Työskentelykauden aikana voin työstää kuvallista tarinankerrontaa rauhassa uusiin mahdollisuuksiin. Piirrän suurimman osan sarjakuvan kuvakäsikirjoituksesta valmiiksi kotiresidenssin ainaa. Piirrän myös puhtaaksi osan sarjakuvasivuista. Sosiaalisten tilanteiden pelkoni on elämääni eniten ohjaava ongelma. Lapsena olin valikoivasti mykkä. Tämä sama ujous jatkuu sarjakuvissani. Olen itsevarma visuaalisen toteutukseni kanssa, mutta kirjoittamani teksti (puhe) vieläkin ujostuttaa. Sarjakuvassa pyrin tulkitsemaan ujoutta lukijoille kuvaa ja tekstiä (tai sen puutetta) soveltaen. Vaikka en aina uskalla puhua, voin sarjakuvalla kertoa tunteistani niin että muutkin ymmärtävät ne. Sarjakuvassa rikon tarinankerronnan perinteitä luopumalla ruutujaosta ja lineaarisesta tarinankerronnasta. Käytän sarjakuvassa mahdollisimman vähän tekstiä. Jäljelle jää visuaalinen kokemus, jossa teksti on tarvittaessa tukena. Sarjakuvan tarinankerronta on epälineaarista ja kohtaukset hyppivät ajassa eteen- ja taaksepäin. Sarjakuvassa kuvaan muistojani ala-asteelta nykypäivään. Tarinankerronta on sirpaleista, eivätkä yksittäiset kohtaukset aluksi tunnu liittyvän toisiinsa. Sarjakuva on sekasortoinen palapeli, joka kuvaa mielen monimutkaisuutta – miten kasa yksittäisiä kokemuksia rakentaa meistä sellaisia ihmisiä, joita olemme.