Romaanin kirjoittaminen

Hakemuksen tiivistelmä

Kirja käsittelee rakkautta ja kysyy: onko onnellisia loppuja? Päähenkilö eroaa 33-vuotiaana ja huomaa, kuinka yhteiskunta jakaa ihmiset hetero-, ydinperhe- ja parisuhdenormatiivisesti voittajiin ja häviäjiin. Perheet ovat suljettuja ja yksinäiset ihmiset niiden ulkopuolella. Yhteiskunta tukee perheellisiä. Hyvinvointiyhteiskunnassa on maailman eniten yksin asuvia ja yksin kuolevia ihmisiä. Kolmannet paikat, tilat työn ja kodin ulkopuolella, ovat kadonneet. Miehet ja naiset eriytyvät toisistaan. Deittipalvelut ja polyamoria tekevät rakkaudesta kauppatavaraa. Yhdysvaltain vaikutus näkyy ja arvojen yllä lepää kyseisen maan vaikutusvaltaisimmat kirjat: Raamattu sekä Ayn Randin Atlas Shrugged. Molemmat painottavat, että rakkaus tulee ansaita. Kun päähenkilö epäonnistuu niin monogamiassa, deittailussa kuin polyamoriassakin, aiheuttaen väärinkäsityksessä ja kommunikaation puutteessa skandaalin, hän lähtee kasvonsa menettäneenä pois, myyden kaiken omaisuutensa, luvaten itselleen palata vain kun todella ymmärtää mitä rakkaus on. Matka vie halki Yhdysvaltojen, Italian ja Hongkongin, takaisin pohjoismaihin. Kirjan peruskysymyksen materiaalina toimii Ernest Beckerin The Denial of Death, mutta olennaisina ihmissuhteita, seksiä ja rakkautta käsittelevinä teoksina mukana on mm. Esther Perelin Mating In Captivity, Deborah Tannenin Puhummeko samaa kieltä: mies ja nainen keskustelevat, Christopher Ryan and Cacilda Jethán Sex at Dawn, Laura Kipnis Against Love, Robert B. Putnamin Bowling Alone, Erich Frommin Rakkauden vaikea taito, bell hooksin All About Love. Rakennan ensimmäiseen näytökseen ajankohtaiset yhteiskunnalliset epäkohdat ja ongelmat. Keskityn yksinäisyyteen, asumismuotoihin, miesten itsemurhiin ja tyttöjen ahdistukseen. Nostan seksuaalisen itsemäärämisoikeuden teemoja ja käyn läpi sekä monogamian että monisuhteisuuden kompastuskohtia. Omistamiseen ja aikaan liittyvät konseptit korostavat henkilökohtaisten rakkaussuhteiden lisäksi myös yhteiskunnallisiin ongelmia.

Apurahakautena pystyin keskittymään romaanin kokopäiväiseen kirjoittamiseen, toteuttaen suunnitelmani: kirjoittaen 1000-2000 sanaa päivässä, Scrivener-alustalla, romaanin rakennetta yleisnäkymän avulla jatkuvasti silmäillen. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen romaanin käsikirjoitus otti uusia suuntia ja tuulia, mikä on aina miellyttävä yllätys. Syntyi neljä päähenkilöä, jotka kulkivat toisiaan kohti maailman eri puolin, toistensa teemoja täydentäen.

Apurahakauden päättyessä olin tuottanut suunnittelemani 70 000 sanan verran tekstiä, saattaen viidennen version romaanista haluttuun maaliin tavalla, joka tyydytti itseäni. Jouduin kuitenkin odottamaan kommentteja kustantamolta pitkään, minkä jälkeen sain sähköpostilla vastauksen ettei romaani nykyisellään mahdu heidän kustannusohjelmaansa, eivätkä he ole halukkaita jatkamaan sen työstämistä.

Romaanin kirjoittamiseen liittyy käänteitä ja mikään työ ei ole turhaa. Jokaisella kirjoituskierroksella teemat kirkastuvat ja ilmaisu jalostuu. Kurt Vonnegut kirjoitti Teurastamo 5 -kirjaansa yli 20 vuotta, tehden siitä ainakin viisi erilaista versiota. Ensimmäinen yritys ajoittuu vuodelle 1945, valmis romaani ilmestyi vuonna 1969 ja sitä luetaan edelleen tänä päivänä. En ole yhtään vähemmän kunnianhimoinen kuin Vonnegut. Jos jotain, niin olen sitkeämpi. Vonnegut sanoi, että kirjan kirjoittaminen on ilmalaivan täyttämistä polkupyörän pumpulla. Se voi olla turhauttavaa monelle, mutta itselleni jokainen kierros on antoisa. Kirjoittaminen ei ole kuitenkaan itselleni, vaan lukijoille. Haluan auttaa ihmisiä. Pöytälaatikkoon jäävä romaani ei auta ketään. Siksi aion jatkaa siitä, mihin jäin. Minkä sain apurahanne avulle tehtyä. Arvostan suunnattomasti, että tuette tätä työtä.