Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Paperikultti (työnimi)

Hakemuksen tiivistelmä

"Paperikultti" on romaani tekstin materiaalisuudesta osana kulttuurimme muistikertymiä. Tutkin teoksellani sitä, miten sanat tarttuvat ihmisiin ja luovat muistoja. Päähenkilö on nainen, joka lukee iltapäivälehden pikku-uutisen tunnistamattomasta ruumiista. Nainen kokee ilmestyksenkaltaisen tunteen, että ruumis on hänen nuoruudenaikainen rakastettunsa, joka katosi. Muinaisesta rakastetun kirjoittamasta tekstistä käynnistyy päähenkilön taival kohti totuuden selvittämistä, painomustemyrkytyksiä ja palavia kirjoja. Teoksen työnimi "Paperikultti" viittaa ajatukseen, että paperille painettu aineisto koetaan autenttisemmiksi kuin digitaaliset vastineet. Nimi on myös viittaus lounaisen Tyynenmeren saarten alkuperäiskansojen keskuudessa esiintyneisiin lastikultteihin, joissa odotettiin länsimaisten tavaroiden yliluonnollista ilmestymistä taivaalta tai merestä. "Paperikultin" ytimessä ovat tunnistamisen, tunnustamisen ja alkuperän teemat. Miten materiaalisuus tuottaa autenttisuutta? Voiko piiloutumisen sekoittaa vieraantumiseen? Päähenkilön tarve merkityksellisyyteen laajentaa henkilökohtaisen rakkausnarratiivin laajemmaksi pohdinnaksi tunnustetuksi tulemisesta. Romaanin teemat yltävät myös teknologisen kehityksen filosofisiin puoliin: miten väärin muistaminen kerrostuu muistiarkistoihimme? Teos mukailee filosofi Maurice Blanchot'n ajatusta siitä, että muistojen tuomat asiat ovat sattumanvaraisia ja muisti on menneisyyden vapautta. "Paperikultissa" kulkevat rinnakkain eri aikatasot, tekstityypit ja kertojaäänet. Teoksen muoto mukailee todistusvoimaisuuden ja muistamisen teemoja, hyödyntäen mm. epäluotettavan kertojan metodia. Kieli ja tulkinta yhdistyvät romaanissa ajankuvaan, joka tuottaa ristiriitaisia maailmanselityksiä ja epäilystä. Merkitystasoja tutkivien teemojen rinnalla ”Paperikultti” on kommentaari kirjan kriisiin sekä metsäteollisuuden historialliseen valta-asemaan. Rajallisten resurssien todellisuudessa on kysyttävä: kenen totuus on painamisen arvoinen?

Työstin Koneen Säätiön apurahakauden aikana (helmikuu – elokuu 2025) esikoisromaaniani ”Paperikultti”. Perehdyin suunnitelman mukaisesti paperin kulttuurihistoriaan, kirjan mediumin kehittymiseen ja jakamisen kysymyksiin. Luin teoreettisia tekstejä tuotannosta, tallentamisesta, muistamisesta ja tunnustamisesta.

Apurahatyöskentely mahdollisti keskittyneen ja ajattelua vaalivan työprosessin. Prosessin aikana minulle valkeni, että länsimaisen paperinpainamisen ja kirjan kehittyminen on vankasti yhteydessä velkatalouden historiaan. Romaanin teemoihin vahvistui muistamisen ja tunnustamisen ohella anastamisen ja omaksumisen problematiikka. Juoneen alkoi nivoutua vahvemmin velkaan perustuvassa kapitalistisessa todellisuudessa selviytyminen ja rakkauden mahdollisuuksien tutkiminen.

Loppuvaiheen keskityin käsikirjoituksen kirjoittamiseen. Huomasin, että tarvitsen kirjoittamiselleni lisää aikaa sekä kokeneemman romaanikirjailijan mentorointia. Tavoitteenani on saattaa käsikirjoitus valmiiksi vuoden 2026 loppuun mennessä.

Takaisin apurahalistaukseen