Oopperaa improvisoiden – klassisen laulumusiikin käytäntöjen uudistaminen uusia musiikillis-dramaattisia esityksiä yhdessä yleisön kanssa hetkessä luoden

Hakemuksen tiivistelmä

Hankkeeni yhdistää Taideyliopiston Sibelius-Akatemian DocMus-tohtorikoulussa tekemäni taiteellisen tutkimuksen, työni osana Improa!-oopperaimprovisaatioryhmää sekä taiteellis-tutkimuksellis-pedagogisen toimintani kansainvälisessä verkostossa. Tavoitteeni on uudistaa oopperakonventiota ja vakiinnuttaa oopperaimprovisaatio osaksi suomalaista ja kansainvälistä oopperakenttää sekä luoda toiminnalle kestävä malli. Oopperaimprovisaatio tuo klassiseen musiikkiin tuoreutta ja leikkisyyttä, uudenlaista saavutettavuutta ja vuorovaikutusta: kaikki lavalla nähty ja kuultu syntyy hetkessä, yleisö osallistuu aktiivisesti tarinan ja roolihahmojen rakentamiseen. Tämä madaltaa kynnystä lähestyä oopperaa, tekee taidemuodosta arkisempaa ja ymmärrettävämpää ja tavoittaa uusia yleisöjä. Oopperaimprovisaatio toimii niin esitysmuotona kuin pedagogisena työkaluna: se on tekijälleen keino oppia vuorovaikutusta, kuuntelua, vapaata lavailmaisua ja rohkeutta kokeilla uutta ja kohdata mahdolliset mokat – taitoja, jotka usein ovat solistisen koulutuksen saaneelle laulajalle vieraita, mutta jotka ovat toimivan ensembletyön perusta. Tutkimuksessani tarkastelen improvisaation mahdollisuuksia klassisen laulumusiikin kentällä ja sen vaikutusta ensemblen toimintaan. Aineistoni koostuu konserttitallenteista, päiväkirjamerkinnöistä ja työryhmän haastatteluista. Tuloksista kirjoitan artikkeleita kansainvälisiin julkaisuihin, joista ensimmäinen on työn alla. Hanke linkittyy pohjoismaiseen ja brittiläiseen oopperaimprovisaatiokenttään: yhteistyö Malmössä ja Lontoossa Impropera-ryhmän kanssa. Hankkeen yhteiskunnallinen merkitys on oopperan uudistamisessa: se avaa keskustelua ajankohtaisista teemoista, tuo oopperaa uusien yleisöjen ulottuville ja kehittää pedagogiikkaa, jossa rohkeus, vuorovaikutus ja virheen salliminen ovat keskiössä. Tämä kokonaisuus kytkee yhteen taiteen, tutkimuksen ja yleisön osallistumisen tavalla, joka vahvistaa sekä taidemuodon elinvoimaa että sen yhteiskunnallista relevanssia.