Onnellisuuden poliittinen genealogia

Hakemuksen tiivistelmä

Kaksivuotinen jatkotutkimus syventyy YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja onnellisuusraportin taustalta löytyvään moderniin onnellisuuden käsitteeseen, sen syntyhistoriaan ja sen rooliin poliittisen teorian historiassa, ja tarkastelee länsimaisessa ajatteluperinteessä vakiintuneelle onnellisuuskäsitykselle vaihtoehtoisia tapoja ajatella onnellisuuden ja politiikan välinen suhde. Teoreettisena viitekehyksenä on Michel Foucault'n analyysi modernin poliittisen hallinnan "biopoliittisesta" luonteesta sekä Hannah Arendtin tulkinta modernin liberaalin politiikan pyrkimyksestä turvata kansalaisten vapaus tavoitella onnellisuutta yksityisen ja subjektiivisen "elämänlaadun" mielessä ennen muuta työn ja kuluttamisen kautta. Tutkimuksen ydinhypoteesin mukaan vaihtoehtona tälle länsimaisessa perinteessä muotoutuneelle ymmärrykselle onnellisuudesta näyttäytyy Arendtin hahmottelema "julkisen onnellisuuden" käsite, jossa onnellisuus ei ole politiikalle ulkoinen, yksityinen ilmiö vaan muodostuu poliittisesta osallistumisesta itsestään. Tutkimuksen metodologisena lähestymistapana on diskurssi- ja käsitehistoria, joka yhdistelee Foucault'n arkeologista ja genealogista diskurssianalyysiä ja filosofisen hermeneutiikan perinnettä. Peruspyrkimyksenä on ymmärtää keskeisimpiä käsitteellisiä muutoksia ja niistä seuraavia uusia käsitteellisiä ongelmanasetteluja historiallisissa konteksteissaan. Tutkimusaineisto muodostuu antiikin, keskiajan ja uuden ajan filosofian, teologian ja poliittisen teorian teksteistä sekä niiden tärkeimmistä kommentaareista. Tutkimuksen lopputuloksena syntyy 250-sivuinen englanninkielinen monografia. Se esittää omaperäisen tulkinnan onnellisuuden käsitehistoriasta suhteessa poliittisen teorian perinteeseen ja hahmottelee perinteelle vaihtoehtoisia tapoja ajatella onnellisuus. Tämä syventää länsimaisen onnellisuusajattelun historiallista itseymmärrystä ja sen tietoisuutta omasta historiallisesta suhteellisuudestaan ja rajoistaan.