Kolmen teoksen kokonaisuus, joka käsittelee vieraanvaraisuutta, ruokakulttuuria ja monumentteja

Hakemuksen tiivistelmä

Hankkeessa toteutan 2026–2027 kolme teosta, jotka käsittelevät vieraanvaraisuutta, ruokakulttuuria ja monumentteja taiteellisen tutkimuksen ja monikanavaisten esitysmuotojen kautta. Teokset ovat Viimeinen ateria, Dolma-teos sekä Kansallismonumentti (yhteistyössä Terike Haapojan kanssa). Hanke päättyy näyttelyihin Helsingissä ja Tukholmassa 2027. Viimeinen ateria pohjautuu vuoden 1889 Tukholmassa järjestettyyn orientalistikonferenssiin ja sen päättäjäisillalliseen Drottningholmin linnassa. Teos rekonstruoidaan videon avulla illallisen visuaalinen ja kulttuurinen maailma. Tutkin erityisesti menua, jossa eurooppalainen fine dining yhdistyi itämaisilla kielillä runolliseen esitystapaan. Teos näyttää, miten vieraanvaraisuus ja vallankäyttö näkyivät historiallisissa kohtaamisissa. Dolma-teos käsittelee ruokakulttuurin merkitystä diasporassa. Dolma, Lähi-idän ja Välimeren klassinen ruokalaji, on kulkenut kulttuurien mukana vuosituhansia ja muuntunut moniin muotoihin. Se toimii vertauskuvana yhteiskunnan synnystä ja tuhosta: kerroksellinen rakenne rinnastuu yhteisön rakenteisiin, jotka voivat rakentua ja hajota. Videoinstallaatio dokumentoi eri yhteisöjen kokemuksia ja kertoo selviytymisestä hajaannuksessa. Kansallismonumentti tutkii Bagdadin kongressipalatsia, jonka suunnittelivat Kaija ja Heikki Siren vuonna 1982. Rakennus on ollut osa poliittisia kamppailuja, ja se toimii nykyään Irakin parlamenttitalona. Yhdessä Terike Haapojan kanssa tarkastelemme rakennuksen historiaa, symboliikkaa ja sen muuntumista modernismin monumentista konfliktien näyttämöksi. Työskentelyyn sisältyy arkistotutkimusta Suomessa sekä matka Irakiin 2027, jolloin dokumentoimme rakennusta ja sen merkityksiä. Kaikkia teoksia yhdistää kysymys vieraanvaraisuuden politiikasta: keitä kutsutaan mukaan, keitä suljetaan ulos ja millaisin elein yhteisöt määrittelevät itseään. Hankkeessa tutkin, kuinka taiteen keinoin voidaan paljastaa valtarakenteita ja luoda tiloja uudelle dialogille ja ymmärrykselle.