Historiateorian avainkäsitteet ja nykytila

Hakemuksen tiivistelmä

Historianfilosofia ja -teoria vaikuttaa tieteenalana olevan erityisen jännittävässä mutta myös kovin epävarmassa tilanteessa. Ala saa enemmän huomiota ja rahoitusta ja tuottaa enemmän esittelyjä ja käsikirjoja kuin milloinkaan aiemmin, mutta samalla se vaikuttaa myös hajanaisemmalta kuin koskaan. Sekä julkaisujen määrän että sisäisen hajanaisuuden lisääntyminen on johtanut tilanteeseen, jossa keskeiset tutkimusaiheet ja lähestymistavat on vaikea hahmottaa ja jopa keskeiset käsitteet ja ymmärrys jo käytyjen keskustelujen sisällöistä ovat hämärtyneet. Alan edustajat puhuvat toistensa ohi ja keskusteluja käydään ilman yksimielisyyttä edes käytetystä terminologiasta. Samanaikaisesti on havaittavissa, että filosofisten ja teoreettisten tarkastelujen ja historioitsijoiden työn välinen yhteys on lähestulkoon katkennut. Ottaen huomioon, että merkittävä osa nykyisestä yhteiskunnallisesta ja poliittisesta levottomuudesta liittyy (laajasti käsittäen) historiallisen tiedon käyttöön ja että tutkijoihin kohdistuu yhä suurempia paineita olla tuottavampia ja ”innovatiivisempia”, näiden haasteiden tarkempi kartoitus ja niihin vastaaminen vaikuttaa äärimmäisen tärkeältä. Hankkeessa pyritään puuttumaan näihin ongelmiin kolmen keskeisen tutkimustehtävän kautta: 1) kartoittaa tärkeimmät alan nykyisissä keskusteluissa esiintyvät yhteisymmärryksen ja erimielisyyden alueet, 2) etsiä historiankirjoituksesta ja julkisesta historiasta esimerkkejä, joiden avulla näihin alueisiin liittyviä ajatuksia ja väitteitä voidaan testata, ja 3) analysoida ja selventää tutkimustyössä keskeisimmiksi havaittuja ristiriitoja. Näiden tarkastelujen voidaan olettaa tuovan historianfilosofian ja -teorian sisäiset ristiriidat selvemmin esiin ja auttavan vahvemman perustan luomisessa.