Historian käyttö modernissa suomalaisessa henkisyydessä

Hakemuksen tiivistelmä

Väitöskirjassani tutkin historian käyttöä perinteisten uskontojen ulkopuolelle rajautuvissa henkisyyden muodoissa. Historian käytöllä viittaan sekä menneisyyden esityksiin että niitä ohjaaviin maailmankuviin ja pyrkimyksiin. Näkökulmani on narratiivinen, eli tutkin historian käytön kertomuksellisia ulottuvuuksia, jotka näyttelevät tärkeää ihmisten osaa identiteettien ja maailmankuvia jäsentäjinä. Näin niillä on kyky vaikuttavaa yksilöllisistä motivaatioista aina valtiotason politiikkaan. Tavoitteenani on selvittää, miten moderniin henkisyyteen kytkeytyvät vaihtoehtoiset historian kuvaukset merkityksellistävät menneisyyden laajoja kaaria. Neljässä tapaustutkimuksessa tarkastelen 1910-luvun modernisaatiokriittistä henkisyyttä, 1930-luvun kansallismielistä teosofiaa, 1970-luvun rajatiedon ja okkultismin kenttää sekä nykyajan vapaamuurariaiheisia salaliittoteorioita. Tutkimani narratiivit kertovat esimerkiksi materialismin tuomasta rappiosta, kansallisesta erityisyydestä ja kulissien takaisista pahantahtoisista toimijoista. Aineistona käytän julkaistuja tekstejä, kuten kirjoja, lehtiä ja blogitekstejä, joita analysoin käyttäen artikkelikohtaisesti erilaisia laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Keskeisinä teoreettisina näkökulminani ovat kertomusten intertekstuaalisuus ja dialogisuus. Marginaalisinakin pidetyt historialliset kertomukset hyödyntävät tyypillisesti kulttuurisesti määrittyviä kerronnan malleja. Toisaalta jaetut tarinalliset elementit antavat mahdollisuuden kriittisiin uudelleentulkintoihin. Tarkastelen erityisesti vastustavan ja vallitsevan tiedon dynamiikkaa hahmottelemalla aineistojeni suhdetta sekä oman aikansa hallitseviin että vaihtoehtoisiin kertomuksiin. Näin väitöskirjani tekee ymmärrettävämmäksi kulttuurisia pohjavirtauksia ja tuo uuden näkökulman suomalaisen esoterian ja uushenkisyyden tutkimukseen.