Kirjailija Hietala Nelli

Ekologisen romaanin kirjoittaminen kuvanveistäjä Eva Ryynäsestä

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen

Tarkoitukseni on kirjoittaa romaani puista ja kuvanveistäjä Eva Ryynäsestä (1915–2001). Ryynänen ja hänen taiteensa kiinnostaa minua ennen kaikkea ekologisesta näkökulmasta, ja sellaisesta haluan myös tuoda häntä esiin. Metsä on ollut keskeinen osa suomalaisuutta jo ennen tieteellisen maailmankuvan läpimurtoa. Kansanuskossamme metsää on kunnioitettu vastavuoroisessa suhteessa. Se ei perinteisesti ole ollut pelkkä toiminnan kohde jota hyödynnetään omiin tarkoituksin. Projektini ytimessä onkin ajatus, että pystyisin hahmottelemaan Eva Ryynäsestä romaanin, joka ei olisi kiinni realistisessa kerrontaperinteessä tavalla, jolla meillä on totuttu. Myös kohde tuntuu avaavaan tähän mahdollisuuden. Lieksalainen kuvanveistäjä Eva Ryynänen sanoi puhuvansa ihmisille hongan kautta. Ryynäsen puuveistokset avaavat erinomaisen näkökulman luontosuhteeseen, jossa ihminen on eliö muiden joukossa. Ryynänen näki puut persoonallisuuksina, ja tuon taidon hän halusi siirtää myös eteenpäin. Hänen kiistanalaisin teoksensa on Nurmeksen kaupungille vuonna 1984 tehty Laulupuu. Kyseessä on P. J. Hannikaisen muistomerkiksi pystytetty, 23 metriä korkea, pronssiin valettu petäjä, jonka sopivuus kaupunkikuvaan kyseenalaistettiin laajalti. Luonnon muovaamaa mäntyä, jonka Ryynänen halusi valaa pronssiin sellaisenaan, ei nähty tarpeeksi taiteellisena. Ryynänen itse kommentoi teostaan “tehdäänhän ihmisistäkin pronssipatsaita”. Kuten Ryynäsen taiteen myös oman romaanini lähtökohta olisikin taiteilijan sijaan mänty. Puun ei kuitenkaan ole tarkoitus olla teoksessa passiivinen suojelun, inspiraation tai muunkaan toiminnan kohde vaan vastavuoroinen subjekti, jolla on oma näkökulma. Kirjoittamiseen on siis löydettävä täysin uusi tulokulma, mikä on suuri haaste ja valtava ilo. Ryynäsen (ikivanha) ekologinen sanoma on ajankohtaisempi kuin koskaan. Uskon, että pystyn nostamaan sen esille tuoreella, kiinnostavalla tavalla ja siten auttamaan niitä, joille olemme velkaa kaiken mitä meillä on – puita.