Esteettömyys ja saavutettavuus residenssien toiminnassa

Ovatko residenssit tarkoitettuja kaikille taiteilijoille? Mitä esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä näkökulmia residenssitoimijoiden tulisi huomioida ollakseen saavutettavia mahdollisimman monelle taiteilijalle? Kaikkea kaikille -ajatus myös residenssien suhteen on kauniin ihanteellinen, mutta käytännössä sen toteuttaminen on mahdotonta. Lähestymistavaksi kannattaakin ottaa residenssin omien vahvuuksien ja mahdollisuuksien vahvistaminen saavutettavuuden edistämiseksi.

Syyskuun alkupuolella Res Artis -residenssiverkosto järjesti kolmepäiväisen konferenssin Lontoossa, jonne osallistui yli 200 residenssitoimijaa ympäri maailmaa. Verkostotapaamisen otsikko Mind the Gap: Designing Residencies for Everyone kuvastaa hyvin maailmanlaajuista residenssikentän pohdintaa siitä, kenelle residenssit ovat tarkoitettuja ja ketkä niihin voivat osallistua. Saavutettavuus, esteettömyys ja inkluusio ovat tärkeitä käsitteitä residenssitoimijoiden diskursseissa, joissa keskustellaan hoivan ja turvallisen residenssikokemuksen luomisesta eri lähtökohdista tuleville taiteilijoille.

Mitä tarkoitetaan esteettömyydellä ja saavutettavuudella?

Esteettömyydellä tarkoitetaan fyysistä ympäristöämme ja sen puitteissa suunniteltua ja toteutettua yhdenvertaisuutta edistävää rakennettua ympäristöä, jossa huomioidaan tiloja käyttävien ihmisten fyysisiä rajoituksia. Esteettömyyttä toteutetaan esimerkiksi rakennuksissa, julkisissa liikennevälineissä ja ulkoalueilla.

Saavutettavuudella tarkoitetaan usein fyysistä ympäristöä laajemmalle ulottuvaa esteettömyyttä, kuten esimerkiksi palvelua, viestintää ja verkkosivuja. Saavuttavuus liittyy myös ihmisten moninaisuuden ymmärtäviin asenteisiin.

Sekä esteettömyys että saavutettavuus ottavat huomioon niin fyysisen kuin ”aineettoman” ympäristön, ja oletuksena on, että riippumatta ihmisen toimintakyvystä, jokaisella tulisi olla mahdollisuus saada samat palvelut ja mahdollisuudet.

Inkluusiolla viitataan moninaisuuden huomioimiseen kaikessa toiminnassa, kuten esimerkiksi toiminnan suunnittelusta toteutukseen ja se pohjautuu ihmisoikeus- ja yhdenvertaisuuslainsäädäntöön. Inkluusion avulla pyritään varmistamaan, että jokaisella on mahdollisuus osallistua yhdenvertaisesti toimintaan. Työterveyslaitoksen määritelmän mukaan inklusiivisuus tarkoittaa yhdenvertaista, syrjimätöntä ja kaikkia osallistavaa ja mukaan ottavaa toimintatapaa. 

Kenelle taiteilijaresidenssit ovat suunnattuja?

Taiteilijaresidensseissä työskentelee pääosin länsimaalaisen kulttuurin ja valtaväestön edustajista koostuva taiteilijajoukko. Residenssikenttä on muuttumassa ja esille ovat nousseet saavutettavuuteen liittyvät moninaiset näkökulmat ja halu tarjota residenssi mahdollisimman monelle eri lähtökohdista tulevalle taiteilijalle, esimerkiksi vammaisille, perheellisille ja globaalista etelästä tuleville taiteilijoille.

Esteettömyys- ja saavutettavuuskysymykset ovat moniulotteisia, ja ne eivät koske vain fyysisiä rajoituksia tai moninaisuutta, vaan myös neurodiversiteettiä. Neurodiversiteetillä tarkoitetaan inhimillistä neurologista erilaisuutta eli sitä, miten aivomme toimivat ja miten niitä käytämme. Ihmisaivot voidaan jaotella neurotyypillisiin ja neuroepätyypillisiin aivoihin. Taiteilijalla voi olla fyysisiä rajoitteita tai hän voi olla neuroepätyypillinen eli hänellä voi olla esimerkiksi ADHD, autismikirjoa tai oppimisvaikeuksia, jotka voivat aiheuttaa haasteita residenssissä työskentelyssä. Osa taiteilijoista voi työskennellä vain muutaman päivän viikossa tai heille olisi sopivin vaihtoehto osallistua päiväresidenssiin, jolloin yön voi viettää kotona.

Residenssin saavutettavuuteen liittyy myös perheasiat: voiko residenssiin tulla perheen kanssa? Monessa residenssissä ei ole mahdollista työskennellä perheen tai lasten kanssa, ja tämä asettaa monet taiteilijat tilanteeseen, jossa heidän asemansa ei ole yhdenvertainen muiden taiteilijoiden kanssa. Esimerkiksi Saaren kartanossa on useampi perheille sopiva asunto, ja perheet ovat tervetulleita residenssiin, kunhan heidän tulostaan tiedetään jo hakuvaiheessa.

Myös taloudelliset esteet tulevat ratkaiseviksi esimerkiksi globaalista etelästä tulevien taitelijoille. Heille residenssityöskentely on usein mahdotonta taloudellisten seikkojen vuoksi, koska matkustaminen on kallista. Globaalista etelästä saapuvat taiteilijat ja taiteelliset työryhmät voivat hakea tukea matkoihin ja viisumikuluihin Saaren kartanon residenssiin tuloa varten. Lisäksi myönnämme tukea ekologiseen matkustamiseen.

Myös turvallinen residenssiympäristö on osa saavutettavuutta. Turvallinen residenssikokemus alkaa jo hakuvaiheessa tarjotun informaation avulla, jolloin residenssihakija voi pohtia kokeeko hän kyseisen residenssin omaa työskentelyään tukevaksi. Tiedoista tulee voida päätellä, miten residenssiin voi matkustaa ja voiko residenssissä esimerkiksi liikkua turvallisesti pyörätuolilla jne.  Nykyään ilahduttavan monella residenssitoimijalla on laadittuna myös turvallisemman tilan ohjeistus, joka tukee saavutettavuutta ja selkeyttää residenssissä työskentelyä.

Saavutettava, esteetön ja inklusiivinen residenssi?

Miten residenssissä voidaan huomioida erilaiset tarpeet ja haasteet, jotta taiteilijoilla olisi mahdollisuus työskennellä turvallisessa ympäristössä yhdenvertaisesti? Mikä on oman residenssitoiminnan ja -ympäristön puitteissa mahdollista, ja mikä ei ole mahdollista? Mitä voimme residenssinä tarjota taiteilijalle ja mitä emme? Nämä ovat keskeisimmät peruskysymykset esteettömyyden ja saavutettavuuden parantamisen alkumetreillä.

Saaren kartanon residenssissä on ollut vuodesta 2012 yksi esteetön asunto, jota on paranneltu myöhempien vuosien aikana. Vuonna 2022 valmistuneen päärakennuksen remontin aikana asennettiin myös hissi vanhaa historiallista rakennusta kunnioittaen, jolloin myös päärakennukseen pääsee pyörätuolilla.

Vuoden 2022 kesän ryhmäresidenssissä oli Vertaistaiteilijat-työryhmä, joka koostui erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden ryhmästä ja tämä oli tärkeä residenssi niin osallistujille kuin meille residenssissä työskenteleville, koska opimme kesän jakson aikana paljon siitä, mitä meidän tulisi kehittää edelleen toiminnassamme ja tiloissamme. Residenssin syrjäinen sijainti ja julkisen liikenteen vähäisyys asettaa erityisen haasteen esimerkiksi avustajien saatavuudelle, koska harva heistä voi olla kahta viikkoa pois kotoaan.

Keväällä 2023 palasimme tarkemmin esteettömyysasian pariin ja aloitimme yhteistyön Riesa Consultative Oy:n kanssa. Olemme yhdessä kartanon henkilökunnan ja Riesan Joel Hentusen ja Atso Ahosen kanssa pohtineet, miten voimme tehdä residenssistä esteettömämmän ja saavutettavamman.

Kesällä 2023 Riesa teki esteettömyyskartoituksen, jossa listattiin kartanon alueen ja rakennusten kriittisimmät kehitysehdotukset ja muut esteettömyyteen liittyvät huomiot ja kehitysehdotukset. Tämän jälkeen mietimme eri ratkaisuja kartoituksen avulla löytyneisiin ongelmiin, kuten työtilojen sisäänkäyntien vaikeakäyttöisyyteen. Lokakuussa kartanon henkilökunta osallistui koulutukseen, jossa käsittelimme esteettömyyden tietotaitoa, kuten miten kohtaamme vammaisia ihmisiä, ja miten voimme huomioida residenssin toiminnassa neurodiversiteetin ja moninaisuuden.

Esteettömyystyö tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa, ja kutsumme esteettömyysasiantuntijan kartanon tulevien remonttien suunnitteluvaiheeseen. Esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvässä suunnittelutyössä olisi hyvä kuulla myös loppukäyttäjiä eli taiteilijoita, joilla on esteettömyyteen liittyviä tarpeita.

Samalla residenssin tulee miettiä omaan residenssiohjelmaansa liittyvät mahdollisuudet ja myös rajoitukset esteettömyys huomioiden. Saaren kartanon residenssiohjelma perustuu kohtaamiseen ja yksilöresidenssien aikana myös siihen, että paikan päällä asutaan kaksi kuukautta. Joillekin taiteilijoille sosiaaliset tilanteet ovat haastavia, joten on tärkeää kertoa myös residenssiohjelmiin liittyvistä odotuksista. Kesällä tapahtuvat lyhyemmät ryhmäresidenssit puolestaan voivat sopia paremmin esimerkiksi tukea tarvitseville taiteilijaryhmille, jotka keskittyvät oman ryhmän toimintaan omilla ehdoillaan.

Kartanon miljöö ja rakennukset asettavat myös omat rajoituksensa täysin esteettömälle residenssille. Maasto on haastava – päärakennukselta navetalle vievä hiekkatie on jyrkkä ja sinne mennessä pitää ylittää ajotie, mikä asettaa omat haasteensa esimerkiksi pyörätuolilla liikkuvalle taiteilijalle.

Kartanon vanhat Museoviraston suojelemat rakennukset eivät ole remontoitavissa täysin esteettömiksi. Jokaisessa korjauksessa pitää miettiä, miten uudet ratkaisut voidaan sovittaa jo suojeltuun rakennukseen tai tilaan.

Residenssissä käytetty kieli voi olla yksi rajoittava tekijä. Saaren kartanon residenssissä yhteiset tapahtumat, kohtaamiset ja keskustelut ovat englanninkielisiä. Nämä vaativat jokaiselta residenssiin saapuvalta kykyä keskustella englanniksi, koska muuten residenssikokemus ei ole saavutettava eikä yhdenvertainen.

Residenssitoiminnan suunnittelu kaikille yhdenvertaiseksi ja kaikille taiteilijoille mahdolliseksi on valitettavasti lähes mahdoton toteuttaa. Monella residenssillä on pyrkimys olla mahdollisimman sopiva kaikille, mutta valitettavasti vain harvalla residenssillä on edes mahdollisuus tai resursseja räätälöidä residenssitoimintaansa ja -ympäristöään sellaiseksi, että se voisi tarjota residenssin mahdollisimman monelle taiteilijalle, heidän tarpeistaan riippumatta. Negaatio voidaan kuitenkin kääntää toisinpäin miettimällä ja ilmaisemalla, kenelle residenssi soveltuu ja millä tavalla se on saavutettava ja esteetön ja millä tavalla ei.

Saavutettavuutta ja esteettömyyttä voi parantaa monin keinoin

Viestintä on keskeisessä roolissa esteettömyyden ja saavutettavuuden sanoittamisessa, jotta residenssitoimijat voivat tavoittaa saavutettavuuteen ja esteettömyyteen liittyviä tarpeita omaavia taiteilijoita. Erityistarpeita omaavien taiteilijoiden residenssiin hakemisen esteinä ovat usein tiedon puute, niukat resurssit sekä asenteelliset ja fyysiset esteet.

On esisijaisen tärkeää tarjota tarpeeksi tietoa selkeästi ilmaistuna residenssin toiminnasta ja fyysisestä ympäristöstä. Taiteilijoille tulee kertoa, miten residenssi on esteetön ja saavutettava, ja erityisesti, miten se ei ole. Koska tietoa on runsaasti ja erityistarpeet ovat yksilöllisisiä, on hyvä ilmaista, että lisätietoja voi kysyä suoraan residenssistä. Verkkosivuilla oleva tieto tulee olla selkeästi ilmaistuna valokuvilla kuvitettuna ja helposti saatavilla. Verkkosivuilla on hyvä olla oma, erillinen osionsa esteettömyys- ja saavutettavuustiedoille, joihin on linkki myös ”Yhteystiedot”-sivuilta. Teksteissä tulee käyttää oikeanlaisia termejä, jotka eivät esitä asioita negatiivisten ilmaisujen avulla.

Laadimme Saaren kartanossa alkusyksystä Riesan kanssa selkeän esteettömyysinformaation, joka sisältää käytännön tietoa kartanon tilojen ja ympäristön esteettömyydestä. Tulemme ohjeistamaan jo hakuvaiheessa hakijoita pyytämään lisätietoja ja esteettömyysinformaatiota. Saadun tiedon avulla taiteilija voi miettiä, onko työskentely Saaren kartanon residenssissä mahdollista omat erityistarpeet huomioiden.

Jo hakuvaiheessa on hyvä kertoa, millainen residenssin ohjelma on, kenelle residenssi on suunnattu ja keiden halutaan hakevan residenssiin. Tarjottavan tiedon avulla tulee selkeästi myös kertoa, mitä taiteilijoilta odotetaan. Liittyykö residenssipaikkaan joku ehto, kuten näyttely, taiteilijatapaaminen, taiteilijaesittelyt jne. Hakutiedotuksen tulisi tavoittaa halutut hakijat, ja tietoa voi jakaa esimerkiksi eri vammaisjärjestöjen tiedotusvastaaville eteenpäin jaettavaksi.

Verkkosivut ja mahdollinen hakulomake on hyvä tehdä mahdollisimman saavutettavaksi niin sisällöllisesti, teknisesti kuin visuaalisestikin. Muun muassa ruksattavat kohdat verkkolomakkeissa ja PDF-dokumentit eivät ole esimerkiksi näkörajoitteisille saavutettavia. Valokuvissa tulisi olla vaihtoehtoiset alt-tekstit, jotta ne avautuvat myös ruudunlukuohjelmia käyttäville. Kulttuuria kaikille -palvelusta saa hyvää tietoa saavutettavuuteen, moninaisuuteen ja yhdenvertaisuuteen liittyen. Tutustu Kulttuuria kaikille -palvelun tarjontaan heidän verkkosivuillaan.

Myös itse hakemuksen tulee olla mahdollisimman saavutettava. Residenssihakemukset pohjautuvat usein kirjalliseen työsuunnitelmaan, joka on monelle taiteilijalle ongelmallinen esimerkiksi kielellisiin tai kirjalliseen rajoitteisiin liittyvien seikkojen vuoksi. Kaikki eivät kykene ilmaisemaan itseään kirjallisesti ja tämä tulisi huomioida hakuprosessissa. Residenssitoimijan on hyvä miettiä toteutustapoja, kuten voisiko työsuunnitelma olla esimerkiksi video tai kuvallisesti ilmaistu tai toimisiko kaksivaiheinen haku paremmin.

Joustavuus ja oletuksien välttäminen

Tukea tarvitsevien taiteilijoiden tarpeet voidaan huomioida paremmin residenssin aikana, kun lähtökohtana on joustavuus ja taiteilijoiden kohtaaminen yksilötasolla. Ei ole olemassa yleispätevää tarkistuslistaa, jota ruksaamalla voidaan päästä hyvään lopputulokseen. Kuten Lontoossa Res Artis -konferenssin saavutettavuustyöpajan vetäjä taiteilija Michael Achtman osuvasti tiivisti: älä oleta, kysy. Paras tapa saavutettavuuden lisäämiseen on kysyä suoraan taiteilijalta, että mitä hän tarvitsee ja millaista tukea hän tarvitsee työskentelynsä mahdollistamiseksi.

Residenssiin liittyviä tarpeita voi selvittää ns. saavutettavuustarkistuslistalla (access audit tai access raider), joka lähetään taiteilijoille ennen residenssiin saapumista. Luottamuksellisen asiakirjan avulla kartoitetaan ja arvioidaan taiteilijan tarpeita ja sen avulla annetaan mahdollisuus taiteilijalle kertoa itse esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyvistä toiveista ja tarpeista. Tämän jälkeen on hyvä keskustella esimerkiksi videopuhelussa tarkemmin yksityiskohdista ennen residenssin alkamista.

Joskus esteettömyyteen liittyviä erityistarpeita omaavien taitelijoiden mukana residenssiin tulee henkilökohtainen avustaja tai he tarvitsevat muiden tukihenkilöiden apua, kuten esimerkiksi viittomakielen tulkkia. Residenssin tulee miettiä, onko tiloissa mahdollista majoittaa henkilökohtaista avustajaa, ja onko tulkkeja saatavilla, jos residenssi sijaitsee kuten esimerkiksi Saaren kartanon maalla haja-asutusalueella.

Tarve erilaisille residensseille on selkeä, koska on lähes mahdotonta tarjota residenssiä kaikille. Erilaiset residenssimuodot ovat tärkeitä esimerkiksi erityistä tukea tarvitseville taiteilijoille.

Halu muutokseen on avain saavutettavuuteen

Monet residenssit ovat jo toteuttaneet esteettömyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä muutoksia, ja jokainen tekee niitä omien resurssiensa puitteissa. Keskustelua saavutettavuudesta residensseistä käydään jatkuvasti enenevissä määrin, ja esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden etuja ajava Kettuki ry. järjesti Mäntässä 21.–22.4.2023 verkostoseminaarin teemalla saavutettavat taiteilijaresidenssit. Tiivistelmä Kettuki ry:n Saavutettavat residenssit -verkostotapaamisesta.

Kenenkään ei tarvitse aloittaa ihan tyhjästä, sillä apua ja tietoa on saatavilla esimerkiksi Kulttuuria kaikille -palvelusta ja eri vammaisjärjestöistä. Keskeinen tapa saada tietoa saavutettavimmista residensseistä on toisten residenssien jakama tieto siitä, miten he ovat parantaneet oman residenssinsä esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Yksi väylä jakaa ja saada tietoa on Suomen residenssiverkoston tapaamiset sekä Residenssiverkoston aamukahvit -videotapaamiset.

Saavutettavuuteen liittyvät toimenpiteet ja näkökulmat eivät ole staattinen olotila, vaan ne vaativat jatkuvaa päivittämistä palautteen ja niiden pohjalta tehdyn muokkauksen kautta. Saavutettavuus on hyvä mieltää toiminnan yhdeksi osa-alueeksi, johon sitoudutaan ja johon panostetaan aikaa ja josta myös kerrotaan ulospäin.