Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Episteeminen valta – tutkimustiedon välittäjäorganisaatiot kansainvälisillä tieteen ja politiikan saumakohdilla

Hakemuksen tiivistelmä

Tutkin episteemistä valtaa ja sen rakenteita kansainvälisen ympäristöpoliittisen hallinnan kontekstissa. Olen kartoittanut mekanismeja, joiden avulla kansainväliset organisaatiot ja verkostot järjestävät sekä välittävät tutkittua ympäristötietoa. Temaattisesti keskityn luonnonvarojen hallintaan, tarkemmin luontokatoon sekä ilmastonmuutokseen. Yhteensä neljässä tutkimusartikkelissani pohdin, millä eri tavoin erilaiset organisaatiot legitimoivat itsensä globaalin hallinnan erilaisissa politiikkakonteksteissa sekä mihin perustuvat erilaiset tiedevälittämisen tavat? Tutkimukseni keskittyy kansainväliseen ilmastopaneeliin, kansainväliseen biodiversiteettipaneeliin sekä eurooppalaisiin tiedeakatemioihin. Tutkimukseni avulla lisään kansainvälisten suhteiden tutkimuksen yleistä ymmärrystä tieteen ja politiikan suhteesta: toisaalta suhteen rajojen joustavuudesta, toisaalta rajojen normatiivisuudesta. Täydennän poikkeuksellisen monipuolisen aineistoni avulla niitä ontologisia aukkoja, joita kansainvälisen hallinnan teorioissa on liittyen tutkittua tietoa järjestävien ja välittävien organisaatioiden poliittisen merkityksen ymmärtämiseen osana kansallisvaltioiden rajat ylittävää hallintaa. Tutkimusaineistoani on mm. kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa harvoin käytetty pitkäaikaisseuranta-aineisto, joka on koostettu neljän vuoden aikana usean kyselyn avulla. Olen tutkimukseni avulla kehittänyt uuden episteemisen linkin käsitteen regiimiteoriaan. Lisään myös yhteistä ymmärrystämme tutkijoiden ja laajemman yhteiskunnan refleksiivisyydestä eli kyvystä tarkastella kriittisesti ja avoimesti tutkimuksen ja tutkijoiden positioita sekä vaikutusta yhteiskunnassa, niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa. Yhä määrätietoisemmin tavoiteltu kestävyysmurros tarvitsee tutkimuksen ja tieteen luomien ymmärrysten avaamista kriittisillekin pohdinnoille.

Tutkimus tarkastelee tiedollisesta moninaisuudesta kumpuavan oppimisen mahdollisuuksia globaalien ympäristöhaasteiden ratkaisemisessa. Nykyisessä ympäristöhallinnassa pyritään yhä laajemmin kokoamaan yhteen paitsi eri tieteenalojen, myös ei-tieteellisten toimijoiden näkemyksiä. Taustalla on usein ristiriitainen oletus konsensukseen perustuvasta asiantuntijatiedosta. Tämä oletus vaikeuttaa kompleksisten ongelmien ratkaisemista. Tutkimus tuo esiin, että tieteen ja politiikan saumakohdilla keskeinen ja osin ratkaisematon haaste on kyky oppia ja käsitellä erilaisia näkemyksiä rakentavasti. Konsensuksen sijaan tiedollisen monimuotoisuuden hallintaa tarkastellaan oppimisen ja refleksiivisyyden käsitteiden kautta. Refleksiivisyys määritellään kykynä arvioida omaa ajattelua ja toimintaa suhteessa muihin sekä tunnistaa tiedollisia valtasuhteita. Refleksiivisyys auttaa ymmärtämään, miten erilaiset näkökulmat voidaan sovittaa yhteen ilman, että näkemyksiä pakotetaan keinotekoiseen ykismielisyyteen. Työssä korostuu myös tiedon legitimiteetti: erilaiset näkemykset on huomioitava entistä avoimemmin tietoa tuotettaessa. Tämä on keskeistä erityisesti organisaatioissa, jotka toimivat tieteen ja politiikan saumakohdilla. Tutkimus perustuu laajaan aineistoon, johon sisältyy usean vuoden aikana kerätty kysely asiantuntijoiden oppimisesta sekä laaja verkostoanalyyttinen tarkastelu kansainvälisten episteemisten organisaatioiden yhteyksistä. Työssä kehitetään episteemisen linkin käsite kuvaamaan, miten kansainväliset episteemiset organisaatiot, kuten IPBES ja IPCC, kytkeytyvät (tai eivät kytkeydy) toisiinsa asiantuntijoiden jakamien ymmärrysten kautta. Tulokset tarjoavat välineitä hahmottaa keskinäistä oppimista ja osallistamista tilanteissa, joissa epävarmuus ja ristiriidat ovat keskeinen osa niin tiedon tuotantoa kuin tietoon perustuvaa päätöksentekoa.

Takaisin apurahalistaukseen