Benjamin Abras

Benjamin Abras, Belo Horizonte, Minas Gerais (Brasilia)

Olen runoilija, monitieteistä lähestymistapaa soveltava nykytaiteilija ja itsenäinen tutkija.

Saaren residenssissä työstän performatiivista dokumenttielokuvaa. Sen käsikirjoitus perustuu uuteen runokirjaani Dautonic Garden ja esseeseeni Diaspora in Transe, jotka käsittelevät kolmen sukupolven muistojen kaikuja kehossani, joka värinsä takia usein joutuu maalitauluksi. Eurooppalaiset, libanonilaiset ja afrikkalaiset muistot tekevät kehostani kulttuurien risteyksen.

Prosessin keskeiset kysymykset:

Miten rakentaa poikittaisia filosofisia tavoitteita ihmisidentiteeteille?

Mikä vaikutus esikaupunkilaiseen kehoon on tunteella, ettei kuulu eikä sovi oman maansa stereotyyppeihin sen jälkeen, kun on kiertänyt maailmaa viimeiset 20 vuotta?

Miksi kutsutaan oman maan kulttuurissa paikoiltaan pois siirtynyttä identiteettiä?

Mitä ihmisenä eläminen tarkoittaa, kun ei vastaa kulttuuriin kuuluvaa stereotyyppiä?

Mitä esi-isiltä peritty tarkoittaa henkilökohtaisten tavoitteiden kontekstissa?

Mitä meiltä jää näkemättä siinä, miten muut näkevät meidät näissä kulttuurien kerrostumissa?

Odotan residenssiltä mahdollisuutta luoda yhdessä tilaisuus residenssin aikana tekemäni elokuvan esittämiseen tulevaisuudessa, ehkä muiden säätiön ohjelmien yhteydessä.

Työmenetelmiini kuuluu kielellinen risteytyminen kolmessa kerroksessa: lukeminen, piirtäminen ja uppoutuminen Afro Butohin tekniikoihin, joka on performatiivista tanssiteatteria afrikkalais-brasilialaisin tavoittein. Se on tutkimusala, johon kuuluu afrikkalaistaustaiseen siirtolaisuuteen liittyvä lähestymistapa. Maailmassa on vain viisi tutkijaa, joilla on tietoa aiheesta. Butoh-mestari Yoshito Ohnon ansiosta olen yksi heistä.

Ensimmäisen kuukauden aikana prosessini seuraa rituaalia. Valitsen joka päivä yhden runoista. Luen ja sukellan koko kehollani sanojen foneettisiin värähtelyihin ja yritän avata portin uusiin muistoihin sanojen äänteiden sisällä. Tämän uppoutumisen jälkeen piirrän mahdollisia kuvakäsikirjoituksia kuvauksia varten ja teen kokeiluja ääniraidan äänen muistista performatiivisessa kirjoitusprosessissa.

Kutsuin projektiin nykytaiteilija Neïs Casasolan, joka yhdistää muotia ja nykytaidetta tuotannossaan. Yhdessä aiomme rakentaa veistoksen, jonka avulla tutkin muita ääneni sointuun sisältyviä ruumiillisuuden elementtejä ja luon niiden perusteella veistoksen liikkeet ääneni soinnun liikutellessa kehoani.

Toisen kuukauden aikana aion tehdä kokeiluja kuvakäsikirjoitukseni kuvilla ja tutkia äänen ruumiillistumisen yhteyttä veistokseen samalla, kun Neïs kuvaa niin, että näemme millaista runoa äänen, veistoksen ja kehoani liikuttavien muistojen välillä syntyy.