Näytelmänkirjoitusprosessin käynnistäminen

Kotiresidenssissä käynnistän näytelmänkirjoitusprosessin ylisukupolvisuuden teemasta. Lähden näyttämölle kirjoittaen tutkimaan ylisukupolvisuuden, periytymisen ja subjektin rajoja ja rajattomuutta käyttäen löyhästi omaa sukulinjaani. Näytelmän muotona ajattelen ilmakuvakarttaa. Ajattelen metodisesti lennokkia skannaamassa maa-alueita ylhäältä käsin, piirtäen karttaa ilman instituutioiden fyysisiä rajoja ja merkityksiä, tasavertaisesi tallentaen kaiken minkä linssi havaitsee. Näytelmän kartta ei rajaudu ihmisiin vaan se levittää historian horisontaalisesti auki ja antaa mahdollisuuden liikkua siinä ihmisestä ympäristöön, paikasta eliöön ja jälleen ihmiseen. Fokukseni teoksessa on löytää kirjoittaen tapoja tarkastella, mitä on ylisukupolvinen periytyminen ihmisten, paikkojen, ympäristöjen ja eliöiden välillä. Kuulun itse isoäitieni perintönä kahteen sukuseuraan, joiden toiminnan koen reliikkimäisenä. Voisiko tämän teos viedä eteenpäin sukuseurojen ikivihreää muotoa? Alustavasti olen jakanut näytelmän teeman kahteen osaan: Rautu ja Oulu. Rautu- osa käsittelee muistia. Se on mielivaltaisen sirpaleinen aikamatkailu, optinen prisma. Oulu- osa jäsentää sitä mitä Rautu-osio levitti maastoksi. Tähän osaan haluan löytää uusia tapoja kirjoittaa historiikki. Oulu- osa käsittelee ylisukupolvisia traumoja, herkistymisiä, kehotuntoja, geenejä ja muita aineksia, jotka ylisukupolvisesti liikkuvat sekä miten olisi mahdollista kirjoittaa kartan muotoinen historiikki näyttämölle. Suunnittelen kirjoittavani näytelmää vuoden verran, ja jonka taustatyöhön ja kirjoitusprosessin käynnistämiseen haen Koneen säätiön kotiresidenssitukea.