Proosarunoelman kirjoittaminen oman suvun ja Suomen vaiheista

Aion käyttää seuraavat kolme kuukautta suuritöisen proosarunoelmani valmisteluun. Tarkoitukseni on proosarunomuodossa kertoa sekä äidin- ja isänpuoleisten sukujeni historia vuosien 1700-2000 ajalta. Tilallisia, kauppiaita, kievarinpitäjiä, limonaditehtailijoita ja leipureita. Mäkitupalaisia, muonamiehiä, pehtoreita, rautatieläisiä, lisää kauppiaita, suojeluskuntaupseereita, farmaseutteja, arkkitehtejä ja yksi elokuvaohjaaja. Sukuni historioissa tulee esille läpileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta Ruotsin ja Venäjän vallan sekä itsenäisyytemme aikana, jolloin käsitys itsenäisestä kansakunnasta muotoutui. Nykyinen kulkutaudin aiheuttama eristäytyneisyys antaa hyvän mahdollisuuden tämän runoelman kirjoittamisen käynnistämiselle. Olen kolmenkymmenen vuoden ajan koonnut teksti- ja kuvamateriaalia molemmista suvuistani. Tyttäreni, dokumenttiohjaaja Tinja Ruusuvuoren evakuoituminen Skotlannista tänne kotitaloomme Kemiönsaarelle näyttäytyy minulle nyt tuoreimpana linkkinä sukuhistoriaani. Aion tarkastella runoelmassa suomalaisen ihmisen matkaa suvun sisällä, vuoden 1800 maalaisesta vuoden 2020 kansainväliseen luovan työn tekijään. Historian dramaattisten vaiheiden, sadan vuoden takaisen pandemian ja sotavuosien kautta runoelma etenee uuteen dramaattiseen leikkauskohtaan, pandemiaan. Se on aihe, josta tyttäreni parhaillaan valmistaa lyhytdokumentteja tuossa viereisessä työhuoneessa, verkottuneena 23 muun dokumentaristin kanssa. Kotiresidenssimme tuottaa myös viikoittaisen interaktiivisen ateljeepalaverin keskiviikkoisin, kun meillä on mahdollisuus saada tuoretta kalaa paikalliselta kalastajalta. Ateljeepalavereissa reflektoimme omien töidemme kehittymistä.