Luonnonsuojelualueiden merkitys trooppisen metsäkadon hillitsemisessä: rahoituksen ja hyvän hallinnon rooli

Hakemuksen tiivistelmä

Viimeisen vuosikymmenen aikana luonnonsuojelualueverkoston laajentaminen on ollut kansainvälisen biodiversiteettipolitiikan keskiössä. Emme tiedä kuinka hyvin nämä alueet toimivat kasvavia maankäyttöpaineita vastaan, ja vaarana on, että monet päätyvät paperipuistoiksi, eli näennäisesti paperilla suojelluiksi alueiksi ilman taloudellisia mahdollisuuksia hillitä metsäkatoa. Siksi on tarve arvioida, mitä laajentamisen myötä on saavutettu. Tällä hetkellä ei ole tiedossa, mitkä tekijät mahdollistavat suojelualueiden kestäviä tuloksia, etenkin tropiikissa, jossa biologinen monimuotoisuus on korkein. Tämän hankkeen tavoitteena on tutkia rahoituksen esteitä suojelualuehallinnon osalta ja miten paikallisen hallinnon lisäksi kansalliset institutionaaliset ja poliittiset olosuhteet vaikuttavat. Tarkastelen tätä nelivuotisessa projektissa, joka jakautuu kolmeen osaan: 1) luonnonsuojelualueiden tulosten arviointi, 2) rahoitusvirtojen seuranta, ja 3) institutionaalisten tekijöiden tarkastelu. Projekti on monialainen, ja menetelmät ulottuvat kvantitatiivisista menetelmistä kvalitatiivisten lähestymistapojen käyttämiseen. Tavoitteena on nostaa esiin tekijöitä, jotka voivat johtaa kestämättömään tai epätasa-arvoiseen tapaan hoitaa luonnonsuojelualueita. Tällaiset tiedot ovat avainasemassa suositusten kehittämisessä, ja tutkimus on erityisen ajankohtainen kun YK:n biodiversiteettisopimukselle neuvotellaan parhaillaan uusista tavoitteista.