Tervetuloa uudet vieraat!

Syksyn myötä myös yksilöresidenssit alkavat kesän kiireisten ryhmätyöskentelyjaksojen jälkeen. Syyskuussa 2016 kartanolle saapui yhdeksän taiteilijaa työskentelemään kahden kuukauden ajaksi.

Tanssitaiteilija, koreografi Diina Bukarevalla on Saaren kartanolla työn alla LoveVirtualMe-teos, joka on liikkeen lisäksi puheen ja projisoidun tekstin sekä puku- ja tilaelementtien varaan rakentuva soolo tanssijalle. Hän tarkastelee projektissaan hiertymiä todellisten ja virtuaalisten naisroolien välillä länsimaisessa yhteiskunnassa sekä läheisyyden ja etäisyyden konfliktia visuaalisessa vuorovaikutuksessa. ”Teos tutkii myös, kuinka sukupuolittunutta ja kliseistä kuvastoa selfiet tarjoavat ja kuinka ne määrittävät identiteettiä. Monesti omakuvissa myös queer-, gay- ja trans-estetiikka on jopa yliedustettuna ja vitsiksi asti monistettuna. Onko tällöin kyse vain heteronormatiivisuuden kyseenalaistamisesta vai liittyvät kuvat todella jollakin tavalla henkilöiden identiteettiin? Projektin tavoitteena on kyseenalaistaa tapoja asettaa itseä esille sosiaalisissa medioissa ja tarjota katsojalle mahdollisuuksia pohtia roolittuneisuutta sekä kuvien kautta rakennettavia identiteettejä.” cargocollective.com/diinabukareva

Performanssitaiteilija David Frankovich (Kanada/Suomi) aikoo työskentelyjaksollaan tehdä näkymättömyysviitan. Hän on viime aikoina työskennellyt biseksuaalisuuteen liittyvien poistamisen ja näkymättömyyden teemojen parissa. Hän hakee raikasta ja kollektiivisempaa näkökulmaa performanssiin ja queer-esitykseen. Frankovich opiskelee Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Live Art and Performance Studies -maisteriohjelmassa, ja hän on asunut Suomessa elokuusta 2013 alkaen. ”Valtaväestö on toivottanut LGBT-yhteisön tervetulleeksi, joten on tarpeellista uudelleen miettiä mitä tarkoittaa olla queer. Yritän miettiä kuinka lähestyä queer-estetiikkaa ja representaatiota biseksuaalisuuden näkökulman kautta, sen marginaaliaseman ja sen esittämän haasteen pysyvän/stabiilin identiteetin käsityksille.” davidfrankovich.com

Näytelmäkirjailija Virpi Haatainen työstää kartanolla uutta näytelmäänsä. Näytelmä Tuntematon Taina kertoo Neuvosto-Venäjälle loikanneen ja siellä Otto-Ville Kuusisen pojan kanssa avioituneen ja Stalinin vainoissa menehtyneen naisen tarinan. Näytelmä on osa Suomen vähälle huomiolle jäänyttä historiaa. Näytelmä tarkastelee historian vaiheita tavallisen, tuntemattoman ihmisen näkökulmasta ja antaa äänen vaietuille tarinoille, joita löytyy monen suomalaisen suvusta. ”Taiteen keinoin on mahdollista luoda siltaa vaikeisiin asioihin, sen avulla voi laajentaa ymmärrystä ja empatiaa, paikata tyhjiä aukkoja. On välttämätöntä luoda menneisyydestä niin rikas kuva kuin mahdollista. Muuten katsomme rikkinäiseen peiliin. Historiaa käsitellään usein valtaa pitävien näkökulmasta.”

Kuvataiteilija Päivi Hirsiaho tekee kartanolla muun muassa animaatiopäiväkirjaa ja valokuvia, joissa yhdistyvät piirustus sekä luonto. Hän aikoo piirtää joka päivä animaatiota hiilellä ja lyijykynällä, ja aiheet selviävät tarkemmin vasta työskentelyn kautta. Hän piirtää enimmäkseen omakuvia, ja päivässä syntyy muutaman sekunnin animaatio. ”Millainen kokonaisuus syntyykään kahden kuukauden intensiivisen piirtämisen jälkeen? Lisäksi teen äänet teokseen itse kartanon ympäristössä, yhdistäen kartanolla ja luonnossa äänittämiäni ääniä kitaraan ja elektronisiin ääniin. Animaation äänien tekemisen lomassa syntyy myös musiikkia, josta työstän myöhemmin erillisen demon.” www.paivihirsiaho.com

Esseisti Silvia Hosseini työskentelee Saaren kartanolla uuden esseekokoelmansa parissa. Esseissä hän pohtii sellaisia tekstejä, teoksia ja kulttuurin ilmiöitä, joita yleensä pidetään jolloin tavalla huonoina ja taiteellisesti pinnallisina ja arvottomina. Esseiden aiheina ovat muun muassa lifestyle-blogien kukka-asetelmakuvat, Tangomarkkinat, seksistiset rap-musiikkivideot, pölyiset klassikkoromaanit, Leonard Cohenin musiikki sekä maailman huonoimmaksi näyttelijäksi nimetty Keanu Reeves. Hosseini haluaa tarkastella näitä asioita myönteisesti: ” Kyse ei ole ironisesta camp-asenteesta, vaan haluan pohtia, mitä aidosti hyvää, kiinnostavaa tai liikuttavaa huonossa voi olla.”

Elokuvaohjaaja Otto Kylmälä aikoo työskentelyjaksollaan keskittyä ensimmäisen pitkän elokuvansa Sininen kausi käsikirjoittamiseen. Sininen kausi kertoo Terosta, 17-vuotiaasta tummaihoisesta lukiolaispojasta, joka on kolminkertainen ampumahiihdon SM-mitalisti. Elokuvan alussa Teron on päätettävä, ryhtyykö hän ammattilaisurheilijaksi. ”Sininen kausi -elokuvalla haluan kertoa monitasoisella ja dramaattisella tavalla suomalaisen yhteiskunnan ongelmista. Elokuvan kantavia aiheita ovat väkivallan erilaiset ilmenemismuodot, niin fyysiset kuin henkisetkin, joita käsitellään muun muassa rasismin ja kiusaamisen kautta.”

Arkkitehtityöpari Valle Medina (ES/SWI) ja Benjamin Reynolds (Espanja/Australia/Iso-Britannia) viimeistelevät kartanolla aiemmin aloittamaansa projektia Civic Canyon. He työskentelevät 3D-mallinnuksen, valokuvan ja internetin keinoin. Projekti kuvaa erään kalifornialaisen Santa Barbaran kaupungin asukkaan arkea ja se dokumentoi tämän vajoamista sosiaalisesta aktiivisesta kolmikymppisestä kaupungin asukkaaksi, joka ei tunne olevansa enää osa elämäänsä, kun kaupunki on poistanut kaikki keskeiset ruumiilliset ja julkiset vuorovaikutukset hänen olemassaolostaan. Medina ja Reynolds tarkastelevat työssään julkisia tiloja, kuten Ortege Parkin baseballkatsomoa ja Leadbetter Beachin rantaa, joita tämä henkilö kuvittelee poispääsynä kaupungista. ”Digitalisoidun maaston ja paikkojen fragmenttien käyttö ovat osa projektia, mutta samalla ne käynnistävät myös teoreettisen keskustelun paikkojen arvosta.” www.palacepalace.com