Sorry, your browser doesn’t support embedded videos. Tarinat ja julkaisut Hanketarinat 13.11.2026 Kunnissa lobbaus tapahtuu arjen kudelmissa Tutkijat (vasemmalta oikealle) Kaisa Kurkela, Salla Mikkonen, Emilia Korkea-aho ja Jenni Spännäri löysivät tutkimusaukon: paikallistason lobbauksen. Kuva: Emilia Anundi Teksti Kati Pietarinen Jaa: Paikallistasolla tehdään valtavasti ihmisten arkeen vaikuttavia poliittisia päätöksiä. Tämä on totta koko maailmassa, mutta pätee erityisesti Suomessa, joissa kunnilla on laaja itsehallinto: ne päättävät niin datakeskusten perustamisesta, koulujen oppilaaksiottoalueista kuin jätehuollostakin. Silti paikallistasolla tapahtuvaa lobbausta ei ole tutkittu. Mistä on kyse? Monivuotinen tutkimushanke Lobbaus Suomen kunnissa syventyy kuntatason lobbaukseen yhdeksässä erilaisessa ja erikokoisessa kunnassa etnografisin menetelmin. Neljä tutkijaa on viettänyt yhteensä useita viikkoja valituissa kunnissa haastattelemassa ja havainnoimassa päättäjiä, viranhaltijoita ja lobbausta tai vaikuttamista tekeviä tahoja. Työn alla on aineiston analyysi sekä tutkimusartikkeleiden ja kirjan kirjoittaminen. Hankkeella on Koneen säätiön monivuotinen rahoitus, joka alkoi vuonna 2023. Hanke jatkuu keväälle 2028. ”Lobbauksen tutkijana kuntataso on vaikuttanut vähän pieneltä, tylsältä ja arkiselta”, Lobbaus Suomen kunnissa -hanketta johtava oikeustieteen professori Emilia Korkea-aho myöntää. Hän on tutkinut lobbausta yli kymmenen vuoden ajan. ”On paljon jännittävämpää tutkia vaikuttamista Brysselissä ja Helsingissä, missä liikkuu isommat rahat ja on mahdollisesti päätöksentekijöitä, jotka ovat tunnettuja. Kuntatasolta on puuttunut glamour.” Tutkijatohtori Salla Mikkonen muistaa kummastelleensa paikallistason lobbauksen tutkimuksen puutetta Korkea-aholle loppukesästä 2022. Mikkonen on kansainvälisen politiikan tutkija, joka seurasi väitöskirjaansa varten EU-tason lobbareita. Kaksikko alkoi hahmotella aiheesta yhteistä hanketta myöhäisellä lounaalla: vain vähän myöhemmin Koneen Säätiö julkaisi Suomalaisen demokratian nykytila ja haasteet -teemahaun, johon aihe sopi täydellisesti. Mikkonen löysi hankkeeseen kunta- ja aluejohtamisesta väitelleen hallintotieteilijä Kaisa Kurkelan eksyttyään Tampereen yliopistolla väärään kerrokseen. Koska mukaan kaivattiin erilaisten katsomusten ja katsomusyhteisöjen tuntemusta, mukaan liittyi muun muassa merkityksenantoa tutkinut uskontososiologi Jenni Spännäri. Nopeasti selvisi, että tutkimusaukko ei ollut vain mielikuva. Hankkeen tutkijat löysivät paikallistason lobbauksesta pelkästään muutaman tutkimuksen globaalisti. ”Kuntalobbaaminen oli aika kotikutoista. Ei niin, että tuntemalla saisi päätöksiä läpi, vaan että lobbaus tapahtuu arjen kudelmissa.” Kunnissa vietetyt viikot auttoivat ymmärtämään paikallista elämää Hankkeen tutkimuskohteiksi valittiin yhdeksän erilaista ja erikokoista kuntaa eri puolilta maata. Kunnat jaettiin tutkijoiden kesken, mutta useimmissa kunnissa kävi ainakin kaksi tutkijaa. He majoittuivat paikan päällä: pisimmillään yksittäinen tutkimusjakso kesti kolmisen viikkoa. Tutkijat kuvaavat kunnissa vietettyä aikaa hankkeen parhaana antina. ”Palautekeskusteluissa kuntien kanssa he ovat myös arvostaneet tätä”, Mikkonen sanoo. Toimintaa kunnissa seurattiin etnografisin menetelmin: haastattelemalla ja havainnoimalla. Sellainen on lobbaustutkimuksessa harvinaista. Tyypillisesti alan tutkimus on määrällistä. ”Periaate oli, että pyritään haastattelemaan joka kunnassa avainpoliitikot, keskeiset viranhaltijat sekä keskeiset lobbausta tekevät tahot”, Spännari kuvailee. Kaikkiaan haastatteluita kertyi peräti yli 240. Haastattelujen lisäksi tutkijat havainnoivat valtuustokokouksia, tapahtumia ja hankintaan liittyviä vuoropuheluita. Hankkeessa toteutettiin myös virtuaalietnografiaa etäkokousten havainnointiin sekä kokous- ja tapahtumatallenteiden analyysiin. Alkuun työkalupakkiin kaavailtiin myös kuntapäättäjien varjostamista, eli heidän mukanaan kulkemista lobbauksen kannalta olennaisissa tilanteissa. Tämä ei toiminutkaan, koska lobbaaminen ei tapahtunut aikataulutetuissa lobbaustapaamisissa. ”Kuntalobbaaminen oli aika kotikutoista: paljon oli kyse siitä, kuka törmää kehenkin ja kuka tuntee kenet. Ei niin, että tuntemalla saisi päätöksiä läpi, vaan että lobbaus tapahtuu arjen kudelmissa”, Spännäri sanoo. Kunnanvaltuutettu on samalla vaikka kunnan asukas, koululaisen vanhempi ja paikallisen yrittäjän veli, hän kuvailee. Vaikka varjostaminen ei onnistunut, etnografia osoittautui muuten toimivaksi metodiksi, johon tutkijat kannustavat muitakin. ”Kun ei ole kalenteroituja lobbaus-tapaamisia, määrällinen tutkimus ei toisi esille näitä muita kohtaamisia, joissa lobbaus tapahtuu”, Salla Mikkonen kuvaa. Tutkijat kirjoittavat parhaillaan kahta metodiartikkelia, jossa he esittelevät kokemuksiaan etnografiasta lobbaustutkimuksessa ja pohtivat eettistä tiimietnografiaa. ”Myytti on, että etnografi on yksinäinen susi, joka on yksin kentällä. Todellisuudessa etnografiaa on tehty tiiminä aina – mutta sitä ei ole aina kirjoitettu auki. Esimerkiksi niin, että miestutkija on kentällä vaimonsa kanssa, ja vaimo on kirjoittanut muistiinpanoja puhtaaksi”, Mikkonen sanoo. Eettisessä tiimietnografiassa jokainen saa tunnustusta. Yhdessä tehty etnografia nopeuttaa aineiston keruuta, tuo analyysiin erilaisia teoreettisia näkökulmia ja vähentää tutkijan kuormitusta, Mikkonen kehuu. ”Joku haastateltava saattoi tulla puolen tunnin päästä sanomaan, että nyt mulle tuleekin mieleen, että vaikuttamista oli se, kun Prismassa joku tuli tästä puhumaan.” Kuva: Emilia Anundi Sata erityyppistä lobbaria lobbaa yhdeksästäkymmenestä aiheesta Kunnissakerätty aineisto paljasti erilaisten lobbareiden kirjon. Tutkijat ovat tähän mennessä identifioineet sata erityyppistä tahoa urheiluseuroista yrityksiin, luonnonsuojelujärjestöistä vanhempainyhdistyksiin, sote-järjestöistä asukasyhdistyksiin ja etujärjestöihin. Eniten lobbausta näyttäisi liittyvän maankäyttöön. Myös palveluverkko oli keskeinen aihe. Lobbaaminen ei vaatinut tiettyä titteliä, vaan päättäjien juttusille pääsi aika helposti – toisaalta lobbaamista vaikeutti kunnan päätöksenteon ymmärtäminen. Itse tehdystä lobbauksesta oli helpompi puhua, mutta monen oli vaikea tunnistaa itseen kohdistuvaa lobbausta, tutkijat sanovat. ”Joku haastateltava saattoi tulla puolen tunnin päästä sanomaan, että nyt mulle tuleekin mieleen, että vaikuttamista oli se, kun Prismassa joku tuli tästä puhumaan”, Korkea-aho kertoo. Lobbauksen arkisuus ei kuitenkaan merkinnyt asiattomuutta: menneiden vuosien saunapalavereita ja kosteita lounaita ei kunnissa havaittu. Moni tosin piti lobbausta sanana, joka ei kuvannut paikallista kokemusta. ”Se miellettiin sellaisena, mitä tapahtuu Helsingissä tai Brysselissä.” Vaikka käsite koettiin vieraaksi, itse vaikuttaminen oli kunnissakin tuttua, Salla Mikkonen korostaa. Moni osasi nimetä useita vaikuttamista tekeviä ryhmiä. Kunnissa vain puhuttiin esimerkiksi normaalista yhteistyöstä. Silti kun haastateltavia pyydettiin kuvailemaan, millaista olisi hyvä tai huono lobbaaminen, se oli heille luontevaa, Kaisa Kurkela sanoo. Hyväksi lobbaukseksi miellettiin sellainen, jossa tietty toimi osattiin esittää laajasti kuntalaisten etujen mukaisena. Huono lobbaus taas koettiin oman edun tavoitteluna. Lisäksi huonoksi miellettiin aggressiivinen tai henkilöön menevä lobbaaminen. Mielikuvat saattoivat tosin perustua julkiseen keskusteluun, ei omaan kokemukseen lobbauksesta. Kutkuttava tutkimusaihe Hankkeen tutkijat ovat jo käyneet esittelemässä tuloksia osassa kuntia, ja ensi vuonna on luvassa kuntaturnee, jossa tuloksista puhutaan paikallisille. Vastaanotto on ollut yllättävän positiivinen. ”Sain kerran palautetta, että olipa hyvä kun tulit tutkimaan, rupesin miettimään lobbausta täällä”, Kaisa Kurkela muistelee. Toisessa kunnassa hallintojohtaja pohti, että uusille luottamushenkilöille voisi jatkossa puhua myös vaikuttamisyrityksistä. Tutkimusaihe on yleisestikin kutkuttanut ihmisiä. ”Tämä on ollut mun omista tutkimusaiheista se, josta ystävät ja sukulaiset hirveän mielellään haluavat kuulla lisää”, Emilia Korkea-aho sanoo. Avoimuusrekisteri ei sellaisenaan sovi kuntiin Hanke onmyös vastannut erääseen spesifiin kysymykseen. Vuonna 2024 voimaan tulleen avoimuusrekisterilain myötä eduskuntaa ja ministeriöitä lobbaavien tahojen on kahdesti vuodessa raportoitava työnsä kohteet. Rekisteri ei ulotu kuntiin, mutta lain eduskuntakäsittelyssä päätettiin palata asiaan avoimuusrekisterilain jälkiarvioinnin yhteydessä. Se on parhaillaan käynnissä. Kuntalobbaushankkeen alussa tutkijat pitivät rekisterin ulottamista kuntiin melko luontevana. ”Nyt me ollaan vähän käännetty kelkkaamme”, Salla Mikkonen sanoo. Hankkeen tutkijat suhtautuvat varauksella siihen, että avoimuusrekisteri voitaisiin sellaisenaan kopioida kuntatasolle. Lobbaajien ilmoitusvelvollisuus ei välttämättä toimisi kunnissa, koska lobbaus lomittuu arkeen toisin kuin eduskuntaan tai ministeriöihin kohdistuva vaikuttaminen, ja roolit ovat usein päällekkäisiä. Raportointivelvollisuus voisi olla myös tarpeettoman raskas pienille paikallistoimijoille. Hankkeen vastuuhenkilö Emilia Korkea-aho kirjoittaa parhaillaan artikkelia, jossa hän analysoi sitä, miksi kuntataso jätettiin avoimuusrekisteristä pois, ja miten lobbauksen sääntelyyn kunnissa suhtaudutaan. Hän kartoittaa myös kuntalobbaukseen liittyvää sääntelyä eri maissa ja pohtii sitä, minkälaisia asioita tulisi ottaa huomioon, jos kuntatason lobbaus otetaan Suomessa sääntelyn piiriin. Läpinäkyvyyttä tulisi kyllä kunnissakin edistää, tutkijat ajattelevat. Yksi idea voisi olla keskeisten kuntapäättäjien ja -viranhaltijoiden avoimet päiväkirjat siitä, ketkä heihin ovat yrittäneet vaikuttaa, Korkea-aho sanoo. Yhteystiedot Itä-Suomen yliopiston Eurooppaoikeuden ja lainsäädäntötutkimuksen professori Emilia Korkea-aho, emilia.korkea-aho@uef.fi Lobbauksella edistetään omia, oman yhteisön tai toisten etuja päätöksenteossa. Ilmiö mielletään usein korkean tason politiikaksi, kaukana arjesta tapahtuvaksi toiminnaksi. Kuntalobbauksen käsite osoittaa, että lobbaus ja valta kulkevat käsi kädessä myös kunnissa. Käsitteen avulla voi tutkia arjen politiikkaa ja paikallisdemokratiaa. Kunnat käyttävät valtaa, ja niitä lobataan ahkerasti erilaisissa asioissa. Kunnat myös itse lobbaavat aktiivisesti.Vaikka käsitettä saatetaan kunnissa vierastaa, kuntalobbaus näyttäytyy arkisena, verkostoitumiseen ja yhteistyöhön kytkeytyvänä toimintana. Kuva: Emilia Anundi