”Kenelle näitä juttuja tehdään?” – Lasten- ja nuortenkirjallisuusjuttujen pitäisi olla sanomalehdissä itsestäänselvyys

Lasten- ja nuortenkirjallisuus näkyy journalismissa niin vähän, että suurin osa siitä jää pimentoon. Samalla iso osa lukutaitotyötä jää lehdiltä tekemättä. Tässä näkyy yleinen suhtautuminen kirjallisuudenlajiin.

Ei se nolous minullekaan vierasta ole.

Vuosituhannen vaihteessa tutkin Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden pro graduani varten kotimaista nuorten hevoskirjallisuutta. Kirjastossa luikahtelin hyllyjen välissä kuin olisin ollut kielletyllä alueella. Pelkäsin, että joku näkee.

Ehkä lieventävänä asianhaarana voi juuri ja juuri pitää sitä, että olin parikymppinen ja altis häpeämään julkista ”lapsellisuutta”. Samalla tietenkin halusin lukea ne kirjat. Gradun tekeminen oli aiheensa ansiosta jopa nautinnollista.

Tuohon kirjastokäyntiin kiteytyy yleinen suhtautuminen lasten- ja nuortenkirjallisuuteen eli lanuun. Ikäkausisidonnaista, lapsellista, vähemmän tärkeää. Jopa noloa.

Edes rahapuoli ei kiinnosta

Sittemmin lakkasin olemasta (ainakin tässä asiassa) idiootti. Toimittajaksi päädyttyäni erikoistuin lasten- ja nuortenkirjallisuusjournalismiin, ja kävi ilmi, että lehdissä ne jutut ovat kaikkein sivuutettavinta marginaalia. ”Johan lastenkirjallisuudesta tehtiin juttu, taasko sitä pitää käsitellä?”

Tulisiko mieleen sanoa, että johan sijoittamisesta tai jalkapallosta viime kuussa tehtiin juttu?

Lanun aktiiviseen käsittelemiseen ei houkuta edes rahapuhe. Vuonna 2024 Suomen kirjallisuusviennin arvo oli 3,3 miljoonaa euroa. Lähes puolet tuli lasten- ja nuortenkirjoista, mikä on enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.

Torille! Tai no, ei näköjään.

Kaikki kirjallisuusjutut ovat vaarassa

Tänä vuonna olen ollut lasten- ja nuortenkirjallisuusjournalisti kaksikymmentä vuotta. Perustamani teemasivu Sieppari alkoi ilmestyä maakuntalehti Hämeen Sanomissa puolentoista kuukauden välein vuonna 2006. Se sisälsi teemallisen artikkelin lisäksi puolenkymmentä kirja-arviota.

Eräs kirjallisuudentutkija kyseenalaisti sen heti, koska hänestä lanu-jutut olisivat kuuluneet tavalliselle kulttuurisivulle. Olin samaa mieltä, mutta ilman teemasivua juttujen määrä olisi romahtanut uudelleen. Siepparille sain korvamerkittyä työaikaa.

Viime vuosina lanusta kirjoittaminen on vaikeutunut. Siepparinkin taru päättyi keväällä 2025.

Firman ylpeys erityisosaamisesta mureni, ja alettiin kysellä, kenelle näitä juttuja tehdään – eli onko pakko tehdä. Suunta on yleinen. Esimerkiksi Aamulehti on luopunut kaikesta kirjallisuuskritiikistä. Päätoimittaja Sanna Keskisen mukaan lehteä tehdään ”tavallisille lukijoille” eikä ”kulttuurieliitille”. Helsingin Sanomien päätoimittaja Erja Yläjärvi taas on valittanut, että kritiikin kieli on liian vaikeaa.

Tavallisille lukijoille? Eikö kritiikkejäkin opi lukemaan, no, lukemalla? Kriitikko Maaria Ylikangas muistuttaa teoksessaan Kritiikistä, että taidekritiikki pikemmin purkaa elitismiä päästämällä kaikki mukaan taidekeskusteluun.

Tässä tiimellyksessä lanu-journalismi on suurin häviäjä. Jotain kertoo se, että sen tekemiseen on pakko hakea apurahaa.

Tuntematon kirjallisuudenlaji

Kirjailija Magdalena Hai huomautti artikkelissaan kirjastojen kirjallisuusverkkopalvelu Kirjasammossa, että harva aikuinen osaa nimetä edes viittä suomalaista lastenkirjailijaa, uusista kirjoista puhumattakaan.

Lanu-journalismi vastaa muun muassa tähän. Aktiivisia ja asiaan perehtyneitä journalisteja tosin on Suomessa kahden käden sormilla laskettava määrä. Nykyään liian moni juttu keskittyy taivastelemaan lukemisen ongelmia.

Ne eivät kuitenkaan ratkea puhumalla kirjallisuudesta kuin se olisi jonkinlainen raaka lanttu: terveellistä muttei ykkösherkkua. Todellinen lanu-journalismi käsittelee itse kirjallisuudenlajia, sitä mitä se kertoo maailmasta ja millaista se on taiteena.

Onko meillä varaa hukata tämä?

On outo käsitys, että lanua tai sitä käsittelevää journalismia voisi lukea vain kapea kohderyhmä. Aikuiset kirjoittavat kirjat ja aikuisten tehtävä on saattaa ne lasten ja nuorten ulottuville. Samalla he voivat itsekin avata ne ja nauttia.

Onko meillä varaa karsia kokonainen taiteenlaji julkisesta keskustelusta? Laiminlyönnillä on suora vaikutus lukutaitoon. Kirjat jäävät näkymättömiin eikä itse journalisminlajia pian enää osata lukea tai tehdä. Kun kouluissa harjoitellaan tekstilajeja, kritiikin mallia otetaan sanomalehdistä.

Samaan aikaan sanomalehdet kuitenkin jahtaavat ”nuoria” lukijoita tyrkyttämällä raflaavia, kevyitä sisältöjä. Ryhmänä nuoret ovat kuitenkin yhtä yhteismitaton kuin vaikka keski-ikäiset.

Yhden toimittajan valtava vastuu

Koen lanu-toimittajana nykyään olevani yhtä paljon aktivisti kuin journalisti.

Jos meitä olisi enemmän, yksilön vastuu lajin säilymisestä vähenisi. Nyt joka jutun täytyy aina ikään kuin lunastaa paikkansa. On erotuttava, kerrottava isosti ja aina uutta. Aivan kaiken olennaisen käsitteleminen on myös nykyiselle pienelle tekijäjoukolle mahdoton tehtävä.

Häviäjänä on taide. Moni hieno kirja ei koskaan pääse osaksi keskustelua.

Lanu-journalismin pitäisi voida kääntyillä notkeasti, olla myös kepeä ja nopea. Lasten- ja nuortenkirjallisuusjournalismi on itsearvoista.

Lähteet:

Hai, Magdalena: ”Näkymättömät kirjat – Lasten- ja nuortenkirjallisuus mediassa vuonna 2020”. Kirjasampo 2.11.2021.

Kuosmanen, Ilkka: ”Suomen kirjallisuusvienti kalpenee skandinaavisten naapurien rinnalla – Ruotsin kirjaviennin arvo on 17-kertainen”. Keskisuomalainen 4.12.2025.

Parkkinen, Pia: ”Ruotsin viihde­kirjailijat ja dekkaristit jyräävät viennissä – Suomesta vetävät lastenkirjat”. Yle 2.12.2025.

Riikonen, Marika: ”Lasten- ja nuortenkirjallisuus on ilmiöiden ja ilmaisutapojen runsaudensarvi – miksi sen maailma nähdään niin kapeasti?”. Turun Sanomat 28.10.2025.

Saari, Mikko: ”Aamulehden päätoimittajan Sanna Keskisen mukaan perinteinen kirjallisuusarvio ’ei yksinkertaisesti toimi’”. Kulttuuritoimitus 30.4.2026.

Toivanen, Olli-Pekka: ”Helsingin Sanomien päätoimittajana aloittava Erja Yläjärvi: ’Media ei saa mennä siilipuolustukseen kritiikin edessä’”. Yle 3.9.2023.

Ylikangas, Maaria: Kritiikistä. S&S 2025.