Versooko kriisistä uusia alkuja?

Koronapandemia vaikeuttaa taiteen ja tieteen tekijöiden toimeentuloa ja työskentelyä merkittävästi. Samaan aikaan moni uskoo tilanteen tarjoavan tilaisuuden oman työn kehittämiseen ja uudistumiseen. Koneen Säätiön johtaja Anna Talasniemi summaa säätiön tekemän pikakyselyn tuloksia. 
Kuva: Heye Jensen / Unsplah

Olemme pyrkineet seuraamaan tarkasti tutkijoiden ja taiteilijoiden tilannetta koronapandemian edetessä. Toissa viikolla julkaisimme kyselyn, jossa kysyimme tieteen ja taiteen tekijöiden näkemyksiä pandemian vaikutuksista heidän työhönsä. Yhdessä viikonlopussa vastauksia saapui 612, joista 517 oli taiteen kentällä työskenteleviltä ja 95 tieteen. Tulokset vahvistivat käsitystämme siitä, että pandemian vaikutukset taiteen kentällä ovat tiedettä akuutimmat. Jo nyt voi sanoa, että korona vaikuttaa tieteeseen, taiteeseen ja koko yhteiskuntaamme vielä pitkään, ja kaikkia vaikutuksia on tässä vaiheessa vaikea ennustaa.

Yksi pääkysymyksistämme oli, mitä rahoittajien olisi tässä tilanteessa syytä tehdä. Huomattava osa vastaajista ehdotti ripeästi toteutettavaa apurahahakua, jossa voisi melko helpolla menettelyllä hakea muutamien kuukausien mittaisia taiteilijoiden työskentelyapurahoja. Tähän tarpeeseen vastaamme jossain määrin kotiresidenssihaulla, joka alkoi viime viikon perjantaina. Kiitän kaikkia vastanneita: vastauksista saamamme tieto on todella arvokasta, jotta voimme kehittää apurahatyötämme myös pitkällä tähtäimellä.

Kyselyssä esitimme myös seuraavan kysymyksen: ”Luoko tämänhetkinen tilanne mielestäsi erityisiä mahdollisuuksia tieteen tai taiteen tekemiselle? Mitä?” Taiteen kentän vastaajista vähän alle 7 prosenttia oli sitä mieltä, että tilanne ei luo mitään mahdollisuuksia. Kyseessä on heidän mukaansa maailmanlaajuinen tragedia, joka vaikuttaa lamauttavasti tekijöihin. Kuitenkin myös muutamat näistä vastaajista näkivät, että mahdollisuuksia voisi olla, jos olisi toimeentulo ja/tai jos olisi aikaa tehdä taidetta tilanteessa, jossa on ”lasten kotiopettaja, välkkävalvoja, rehtori, keittäjä, siivooja, ja yksinhuoltaja”.

Hätä toimeentulosta ja tulevaisuudesta on monella todella suuri. Olikin samaan aikaan kovin lohduttavaa lukea luottamuksesta ja uskomattomasta optimismista, joita valtaosalla vastaajista oli. Osan tekemistä toimeentulon epävarmuus painaa enemmän, osalla taas työskentelyn estää lapsista ja muista perheenjäsenistä huolehtiminen. Uskoa työskentelyn mahdollisuuksiin on kuitenkin paljon. Joillekin pandemian tuoma tilanne on jopa heti avannut poikkeuksellisen mahdollisuuden keskittyä omaan työhön, kun kalenterit olivat tyhjentyneet esityksistä, keikoista, näyttelyistä, opetus- ja muista töistä.

Koneen Säätiön strategiassa Jonimatti Joutsijärven aforismi ”Hautomatta ei synny lintuja” kuvaa tieteen- ja taiteenteossa tarvittavaa aikaa. Aforismi tuli useaan kertaan mieleen, kun luin kyselyn vastauksia. Moni vähintäänkin toivoi, että pandemian tuoma tilanne antaisi mahdollisuuden keskittyä omaan työhön, omaan praktiikkaan, uudistumiseen, kehittämiseen, suunnitteluun, osaamisen kehittämiseen, taustatyöhön. Nyt voisi olla mahdollisuus ajatella, luoda, innovoida, kristallisoida, kokeilla ja epäonnistua, treenata, keskittyä, pysähtyä, rauhoittua, syventyä, lukea, ideoida, kirjoittaa, kuunnella, reflektoida. Ja kuten vastauksista saattoi lukea, kaikille tämä ei ole millään tapaa mahdollista. Kotiresidenssihaun kautta toivomme mahdollistavamme tämän ainakin osalle heistä, joilta mahdollisuus puuttuu toimeentulon epävarmuuden vuoksi.

Olen iloinnut siitä, kuinka paljon jo nyt on syntynyt uusia aloitteita ja ratkaisuja yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden edistämiseksi. Tähän ja yhteistyön uusiin mahdollisuuksiin olivat kiinnittäneet huomiota myös monet vastaajat: Kollegat tukevat toisiaan, jakavat vinkkejä, uusia yhteistyökumppanuuksia etsitään, myötätuntoa jaetaan. Kun emme pääse toisiamme fyysisesti tapaamaan, tapahtuu tämä kaikki verkossa. Noin kolmannes vastaajista nostikin esiin verkon ja digitaalisuuden merkityksen ja mahdollisuudet tässä uudessa tilanteessa. Moni on ottanut tai ottamassa pakkodigiloikan, ja he tuntuvat olevan aidon innostuneita uusista kokeiluista.

Koronapandemian tuoma tilanne vie huomion myös taiteen kentän ja sen rahoitusrakenteiden haurauteen ja huonouksiin. Positiivisimmat vastaajat näkevät tilanteessa mahdollisuuden muutokseen. Olisiko tämä oikea aika tarkastella erityisen kriittisesti taiteen rahoitusta ja valita uusia toimintatapoja?

Tilanne nostaa esiin etuoikeuksia ja epäreiluuksia ja valtavan kilpailun, jota taiteen kentällä rahoituksesta käydään, ja jossa me säätiötkin olemme kovastikin osallisina. Onneksi monen toimijan on ollut mahdollista avata apurahahakuja melko ripeästi. Vaikka hakijalle rahoituksen hakeminen eri lähteistä etenkin tällaisena vaikeana aikana on epäilemättä raskasta, uskon, että rahoitusmahdollisuuksien – ainakin kohtuullinen – diversiteetti edistää myös tekemisen monimuotoisuutta.

Samaan aikaan tilanne tuo esiin sen, että julkisen sektorin rooli tieteen ja taiteen kentällä – sosiaaliturvasta nyt puhumattakaan – on täysin eri luokkaa kuin säätiöiden rahoitus. Vaikka säätiöiden rahoituksen suhteellinen osuus esimerkiksi suorassa taiteilijatuessa on merkittävä, on kuitenkin tässäkin erikoistilanteessa julkisen sektorin tehtävä huolehtia kansalaisistaan. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on joka tapauksessa tärkeää, ja esimerkiksi Taiteen edistämiskeskuksen useamman säätiön kanssa tekemä yhteistyö on hyvä esimerkki toimivasta yhden luukun hausta, jolla helpotetaan hakijoiden asemaa.

Näyttää siltä, että koronavirus ei ole nopeasti ohimenevä haaste vaan kyseessä on pitkävaikutteinen kriisi, joka vaikuttaa yhteiskuntaamme ja elämäämme perusteellisesti. Kriisin keskellä ihmiset keskittyvät siihen, mikä on tärkeää. Moni kyselyyn vastanneista uskoo, että positiivisimmillaan koronapandemia saa meidät tarkastelemaan arvojamme sekä oppimaan elämän merkityksellisyydestä ja ihmisen luontosuhteesta. Useassa vastauksessa nostetaan esiin ekologisesti nykyistä kestävämpi tulevaisuus, jossa mm. matkustaminen vähenee ja vähempi riittää. Samaan aikaan ollaan huolestuneita nationalismista ja radikaaleista ääriliikkeistä, joita kriisi myös ruokkii.

Tilanteen uskotaan joissakin vastauksissa vaikuttavan positiivisesti myös tieteen ja taiteen arvostukseen. Tieteen ja taiteen toimijat ovat sivistyneen yhteiskunnan tärkeitä arvojen ja merkitysten luojia ja välittäjiä. On arvokasta, että tutkijat ja taiteilijat dokumentoivat ja käsittelevät työssään tätä erikoisaikaa, kuten usea kyselyyn vastanneista oli tekemässä. Tulkintaa, ymmärrystä, merkitysten luomista tarvitaan muutoksen keskellä erityisen paljon, ja tähän tutkijoilla ja taiteilijoilla on osaamista.

Kirjoittaja

Anna Talasniemi

Koneen Säätiön johtaja
Aiheeseen liittyvää