Uutiset Koneen Säätiön toiminta 28.10.2025 Miltä näyttää demokratian tulevaisuus? Kuva: Annukka Pakarinen Jaa: Lähes 60 Koneen Säätiön rahoittamaa tutkijaa ja taiteilijaa kokoontui lokakuun alussa keskustelemaan siitä, miltä näyttää demokratian tulevaisuus. Tilaisuudessa pohdittiin demokratian nykytilaa ja mahdollisia kehityssuuntia monista eri näkökulmista käsin. Järjestimme 1. lokakuuta osana Koneen Säätiön Rapautuuko demokratia? -rahoitusohjelmaa tilaisuuden, johon kutsuimme sekä ohjelman teemahauissa rahoitettujen hankkeiden edustajia että muita Koneen Säätiön rahoittamia tutkijoita ja taiteilijoita pohtimaan demokratian tilaa ja tulevaisuutta. Osuvasti kansalaisvaikuttamisen päivänä – joka on myös kansainvälinen säätiöpäivä – pidetyssä tapahtumassa sukellettiin demokratiaan ja sen muotoihin alustusten ja pienryhmäkeskusteluiden kautta. Päivän keskusteluissa nousi esiin jaettuja huolia ja suuria haasteita, mutta myös toiveikkuutta ja uusia ideoita demokratian suhteen. Selvää oli, että demokratian tulevaisuus ei ole kiveen hakattu tai mustavalkoinen, vaan vaihtoehtoisia tulevaisuuspolkuja on monia. Keskusteluja yhteen vetäessä nousi kuitenkin toistuvasti esiin muutama keskeinen teema. Ei pelkkää vaalihumua: demokraattisen osallisuuden monet muodot Osallisuus on demokratian elinehto. Keskusteluissa pidettiin ongelmallisena demokraattisen osallistumisen typistämistä pelkästään vaaleiksi ja puoluetyöksi. Näillä institutionaalisen osallistumisen muodoilla on tärkeä tehtävä demokraattisissa yhteiskunnissa, mutta demokratian tulisi mahdollistaa myös muita osallistumisen tapoja. ”Äänestäminen ei ole ainut tapa tehdä demokratiaa.” Tällaisia voivat olla esimerkiksi uudenlaiset aktivismin muodot, ruohonjuuritason toiminta omassa kaupunginosassa, työpaikalla tai yliopistossa sekä osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun eri alustoilla. Osallisuuden täytyy kuitenkin olla aitoa: näennäiset kuulemisprosessit, dialogipesu ja muunlainen epäaito “pikkudemokratia” voivat heikentää luottamusta demokratiaan. ”Jos mihinkään ei saa vaikuttaa esim. työpaikalla tai yliopistossa, miten voidaan ajatella, että ihmisillä olisi intoa vaikuttaa laajemmin yhteiskunnassa?” Kuva: Annukka Pakarinen Digitalisoituva demokratia algoritmien ajassa Teknologinen kehitys ja yhteiskunnan digitalisaatio kietoutuvat tiiviisti demokratiaan ja sen tulevaisuuteen. Uudet digitaaliset työkalut voivat lisätä joidenkin osallisuutta ja sitoutumista samalla, kun toiset jäävät yhä enemmän digiyhteiskunnan ulkopuolelle. ”Nykyään on vaikeaa olla edes kansalainen, jos ei osaa käyttää älypuhelinta.” Sosiaalinen media ja tekoälytyökalut kietoutuvat toisiinsa tavalla, joka muokkaa sekä osallisuuden että päätöksenteon tapoja. Digitaaliset alustat voivat välittää tietoa, tuoda ihmisiä yhteen ja tarjota mahdollisuuksia tulla kuulluksi. Samalla ne kuitenkin luovat räätälöityjä kuplia, tekevät ihmisten datasta kauppatavaraa ja muokkaavat yhteiskuntaa algoritmien logiikalla. Keskusteluissa muistutettiin, että teknologia ei automaattisesti lisää osallisuutta. Se ei voi ratkaista sosiaalista eriarvoisuutta tai yhteiskunnallisia valuvikoja. Palveluiden digitalisaation taustalla on monesti talouden ja tehokkuuden logiikka kansalaisten tarpeiden sijaan. ”Usein ne, jotka eniten tarvitsevat palveluita, pääsevät niihin kaikkein huonoimmin käsiksi.” Julkisesta tiedonvälityksestä sisältökupliin Avoin ja vapaa tiedonvälitys on toimivan demokratian perusedellytys. Digitalisaatio kuitenkin muuttaa myös mediamaisemaa. Median rooli julkisena tiedonvälittäjänä ja ”neljäntenä valtiomahtina” on murroksessa, ja jaettu julkisuus murenee. Keskusteluissa huomautettiin, että perinteinen media on yhä riippuvaisempi ylikansallisista teknologiayhtiöistä ja niiden algoritmeista yleisöjen saavuttamiseksi. Sosiaalisen median toimintalogiikka ja sisältötyypit valuvat myös perinteisiin medioihin, ja raja somen mielipidevaikuttajien ja riippumattoman journalismin välillä hämärtyy. “Joidenkin mielestä samat ohjeet, jotka on tarkoitettu takaamaan hyvää journalistista käytäntöä, näyttäytyvätkin mielipiteiden ja sisällön kontrollina.” Lukijoista tulee yhä enemmän kuluttajia, joiden huomiosta, klikeistä ja euroista kilpaillaan. Yleisöt sirpaloituvat, kun ihmiset poteroituvat eri alustoille ja kanaviin. Samalla median keskittyminen jatkuu ja ylittää kansallisia rajoja, mikä voi yksipuolistaa uutisvirtaa. Huoli rapistuvasta medialukutaidosta kuului monessa keskustelussa. Heikko (media)lukutaito rapauttaa demokraattisia kansalaisvalmiuksia ja altistaa propagandan ja salaliittoteorioiden leviämiselle. “Johtavatko tilauspohjaiset mallit polarisaatioon? Tuleeko mediasta ylellisyystuote?” Kuva: Annukka Pakarinen Kuvitellaan uusi demokratia Keskusteluissa pohdittiin myös sitä, mitkä arvot ja piirteet ovat demokratialle keskeisiä. Ei ole olemassa yhtä ainoaa näkemystä siitä, millaista demokratian tulisi olla. Demokratia, kuten muutkin aatteet ja ideat, täytyy paikallistaa. Samalla demokraattisia arvoja ja periaatteita voidaan käyttää myös autoritäärisen hallinnon tarpeisiin tai demokratian vastaiseen toimintaan. Esimerkiksi oikeusvaltioperiaatetta, ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sopimuksia voidaan rikkoa demokraattisesti. Onko tämä demokratian todellinen kriisi? ”Demokratia on ohjelmisto, joka pitää päivittää.” Jotta demokratia voi uudistua, tarvitaan kykyä kuvitella toisin ja tavoitella jotakin sellaista, jota ei vielä ole. Yhteiskunnalliset innovaatiot voivat syntyä tuttujen instituutioiden ja vakiintuneiden toimintatapojen ulkopuolella. Kollektiivinen mielikuvitus nähtiin keskusteluissa keskeisenä taitona demokratian kehityksen kannalta. Demokratian ylläpitäminen ja uudistaminen vaatii myös demokraattisten oikeuksien aktiivista puolustamista, yhteisöllisyyttä sekä keskustelua – silloinkin, kun keskustelu ei johda nopeisiin toimenpiteisiin tai äkilliseen muutokseen. On tärkeää tarjota vaihtoehtoja näköalattomuudelle ja yhteiskunnalliselle kyynisyydelle. ”Tarvitsemme kollektiivista mielikuvitusta, emme pelkästään politiikan oppimista.” Lue lisää Rapautuuko demokratia -rahoitusohjelmasta.