Uutiset Koneen Säätiön toiminta 14.10.2015 Janne Kotiaho: Rohkeaa on kokeilla ja saada epäonnistua Jaa: Janne Kotiaho on turhautunut. Jyväskylän yliopiston ekologian professori on juuri tullut kokouksesta, jossa käsiteltiin soidensuojelun ohjelmaa, joka ei tule toteutumaan. Kolmen vuoden ajan tehty työ valuu käytännössä hukkaan, kun poliittisen poukkoilun seurauksena suojeluohjelman sijaan soiden suojelusta tehdään vapaaehtoista. Yhtenä suurimpana ongelmana hän näkee sen, että tulevaisuudessa luonnonsuojelusta saavat päättää ainoastaan maanomistajat. Heitä on meistä harva. ”Tuntuu, ettei kukaan uskalla kyseenalaistaa edes alitajuisesti sitä, onko vapaaehtoisuuteen perustuva luonnonsuojelu hyvä asia.” Tästä päästäänkin sujuvasti Koneen Säätiön peräänkuuluttamaan rohkeus-teemaan. Janne Kotiaho lupasi miettiä rohkeutta etukäteen, mutta vaipuu mietteliääksi punaviinilasinsa äärellä. ”Näkisin, että rohkeus on sitä, että tekee niin kuin itse oikeaksi kokee, piittaamatta vertaispaineesta. Kunhan on itse varma, että tämä on minusta oikein, silloin se on rohkeaa.” Kotiaholle omaan näkemykseen luottaminen merkitsee sitä, että uskaltaa kyseenalaistaa vallitsevan mielipiteen työyhteisössä. Tai sitä, että uskaltaa kysyä vielä yhden epäilevän kysymyksen koko päivän kestäneen kokouksen päätteeksi, silloinkin kun kaikki muut toivoisivat konsensusta ja katsovat kysyjää murhaavasti. Avoin keskustelu ja suoraan puhuminen toistuvat Kotiahon puheessa monesti. Sitä tarvittaisiin hänen mukaansa paljon nykyistä enemmän. ”Että ei oltaisi liian paljon hiljaa”, hän sanoo. ”Sillä hiljaisuus johtaa siihen, että kukaan ei kyseenalaista olemassa olevia mukatotuuksia.” Kotiaho on tuosta henkilöstä elävä esimerkki. Unelmat muuttuvat, hyvä niin Professorin kestohaave on herättää ihmiset maapalloa kohtaavaan, itse aiheutettuun katastrofiin. Ympäristön tilanne havahdutti Kotiahon 2000-luvun alussa, kun hän lupautui ohjaamaan kahta metsien käsittelyä ja ennallistamista käsittelevää gradua. Aiemmin hän oli tutkinut pääasiassa evoluutiobiologiaa ja hämähäkkien parinvalinnan kiemuroita. Kotiahosta piti alun perin tulla eläinlääkäri. ”Luin James Herriotin kirjoja ja ne olivat niin valloittavia”, hän tunnustaa. Perhostenkeräilyä harrastanut Kotiaho haki lukion jälkeen neljä kertaa eläinlääketieteelliseen, eikä päässyt. ”Onneksi! Olisin tylsistynyt rokottamaan kissoja”, hän nauraa nyt. Sen sijaan hän päätyi tarkkailemaan niin koivuluteiden jälkeläishoitoa kuin hämähäkkikoiraiden rummutusaktiivisuutta Jyväskylän yliopiston biologian laitokselle vuonna 1990. Nyt hän toimii opiskelupaikassaan professorina. Kiinnostus tutkimukseen heräsi gradun tekemisen myötä. Kotiahon silloinen professori, edesmennyt Rauno Alatalo innostui Kotiahon graduaiheesta. Häneltä saatu positiivinen palaute antoi lopulta sysäyksen myös tutkijan uralle. ”Oli niin mielenkiintoista tarkkailla niitä eläimiä, mitä ne tekevät ja tehdä siitä johtopäätöksiä. Se vaan jotenkin rupesi olemaan mielenkiintoista.” Muutokseen tarvitaan avointa keskustelua ja yhteistyötä Kotiaho kokee tehneensä urallaan yhden suuren hyppäyksen siirtyessään evoluutiobiologian parista ympäristökysymysten pariin. Tutkimusnäkökulman vaihtamisen lisäksi Kotiaho sanoo heränneensä viime vuosien aikana yhteiskunnallisen vaikuttamisen tärkeyteen. ”En enää käytä kaikkea aikaani sen yhden kysymyksen kysymiseen ja vastaamiseen, vaan pyrin verkostoitumaan, vaikuttamaan erilaisissa työryhmissä, kuten ympäristöministeriössä ja maa- ja metsätalousministeriössä”, Kotiaho kertoo. Kun akateemisen maailman tapa viedä asioita eteenpäin yhteisestä tahdosta kohtaa politiikan aiheuttaman yhteisen tavoitteen katoamisen, professoria turhauttaa. Siitä huolimatta kaikesta huomaa, että hän on löytänyt kutsumuksensa. Viimeisin haaste tällä saralla alkoi viikko sitten ja loppuu kolmen vuoden kuluttua. YK:n alainen IPBES-raportti on maailman ekosysteemien tilaa kartoittava laaja kansainvälinen raportti maailman tilasta. Kotiaho on yksi sen noin sadasta kirjoittajasta. Kysymykseen, minkälaiseen lopputulemaan raportti tulee päätymään, hän vastaa yksioikoisesti: ”Ihan karseaan.” Kotiahoa ajaa halu avata ihmisten silmät. Meille tulee käymään tosi huonosti, jos mitään ei tehdä. Kotiaho haluaisi innostaa nuorempia tutkijoita ulos kammioistaan, jotta tieto ei jäisi pölyttymään yliopiston sisälle, vaan vaikuttaisi poliittiseen päätöksentekoon ja oikeista asioista syntyisi keskustelua. ”Kiire on mielentila, aikaa on mihin vain”. Sano mitä ajattelet, älä mitä kuvittelet muiden haluavan kuulla Samaa rohkeutta Koneen Säätiön hallituksessa päätöksiä tekevä Kotiaho arvostaa myös apurahahakemuksissa. Kotiahon mielestä olisi helppo mennä siihen perinteiseen ajattelumaailmaan, että valitsisi vain ne rahoitettavat, jotka ovat turvallisia ja varmoja lopputulokseltaan. Koneen säätiön ansiona hän näkee erityisesti rohkeuden valita toisenlaisia projekteja. ”Päätösten tekeminen on vaikeaa ja rohkeiden päätösten tekeminen vieläkin vaikeampaa”, Kotiaho sanoo ja miettii itseään. ”Pohdin välillä onko minulla tutkijana rohkeutta sanoa, että tämä tutkimussuunnitelma, joka on täysin omituinen ja ihmeellinen, vaikuttaa rohkealta. Voi olla, että se epäonnistuu, mutta siitä huolimatta sitä pitää rahoittaa.” Perustelukin löytyy, vaikka Kotiaho ei ole aivan varma muotoileeko sen oikein. ”Jos halutaan tietää ilmiöistä, jotka tulevat marginaalista, niistä ei voi etukäteen oikein tietää. Tarkoitus ei ole työntää valtavirtaa marginaaliin, vaan tuoda marginaalista ilmiöitä valtavirtaan.” ”On rohkeaa antaa kokeilla”, hän toteaa. Korulauseita inhoavalla Kotiaholla on apurahanhakijalle kaksi vinkkiä: ”Yllätä minut ja kirjoita juuri se mitä oikeasti ajattelet, älä sitä, mitä kuvittelet, että haluan kuulla.” Rohkeaa on: Tehdä niin kuin oikeaksi kokee, piittaamatta vertaispaineesta. Saada epäonnistua. Rohkeaa ei ole: Mennä valtavirran mukana ja tehdä sitä, mitä kaikki odottavat. BIO: Janne Kotiaho, s. 1969, Koneen säätiön hallituksen jäsen vuodesta 2011. Perhe: vaimo, kolme tytärtä, 39 lammasta, kaksi kiliä, kalkkunoita ja kanoja. Väitöskirja käsitteli parinvalinnan hyötyjä. Harrastukset: Kotiahon tila