Todellista rohkeutta on olla oma itsensä – ja koska tuskin kenellekään on 100 % selvää mitä se oma itse tarkalleen ottaen on, kyseinen rohkeus on selville ottamisen rohkeutta, itsensä likoon laittamista.

Tällaista rohkeutta saattoi nähdä jokaisessa hakemuksessa. Laittaahan jokainen hakija itsensä likoon.

Mutta – näin rohkeaa alttiutta etenkin hakemuksissa, joissa ei yritetty pääasiassa vakuuttaa pätevyydellä. Ehkä tämä on helpompaa nuorelle hakijalle, joka ei voi yhtä helposti nojata ansioluetteloon?

Pätevyys, tieto ja kokemus eivät toki estä itsensä likoon laittamista.

Mielessäni heräsi kuitenkin kysymys: onko taiteen professionalismissa ja akatemisaatiossa käynyt niin, että pikkuhiljaa taiteilijan arvo on muuttunut joksikin, jota hänen on jatkuvasti rakennettava ja varmisteltava; onko hänen oltava pätevä ammattilainen, joka pystyy perustelemaan kaiken tekemisensä ja siten puolustamaan olemassaoloaan…?

Ongelmaksi tällöin tulee juuri rohkeus. Rohkeutta on astua varmistelemattomille seuduille. Perustelut loppuvat jossain vaiheessa – siitä alkaa löytöretki. ”Koska se on siinä”, vastasi George Mallory, kun häneltä kyseltiin Mount Everestille kiipeämisen motiivia.

Jos arvo on ammattilaisuudessa ja ansioluettelossa, taiteilija on helposti mielipiteiden vanki. Tällöin hänen on tehtävä sitä, mitä pidetään arvokkaana – ja tässä painavat kollegoiden, instituutioiden ja yleensäkin taidemaailman arvostukset paljon enemmän kuin ns. laajan yleisön. Vaan entäpä, jos arvoni ei olisikaan tienattua, ainoastaan ansioihin sidottua? Silloin minulla on tilaa ja lupa myös epäonnistua, ilman että arvoni on vaakalaudalla.

Ja entä jos arvoa on muuallakin, kuin missä sitä jo nähdään?

Siihen suuntaan lähteminen edellyttää riskin ottoa. Arvo ammattiyhteisön silmissä on asetettava alttiiksi – kuten Mallory asetti alttiiksi henkensä.

Onneksi taiteilijan ei tarvitse tehdä mitään hengenvaarallista ollakseen rohkea.

Alttiiksi asettuminen on silti pelottavaa. Se on sisäisen avaamista ulkopuoliselle maailmalle: katsokaa, tällainen valloittamaton Everest minulla täällä sydämessäni on, en ole päässyt vielä sen huipulle, mutta haluan kiivetä sinne – koska se on siinä. Se vaatii rohkeutta. Se on rohkea avaus.