Ulla Leppävuori

LIIKKUMINEN MAISEMASSA JA SEN HAVAINNOINTI VÄRIN AVULLA – valokuvaus väri lähtökohtana ja materiaalien kerääminen värien valmistamiseen sekä sovellutuksien kartoittaminen pigmenteille rakennetussa ympäristössä

Maisemassa ja luonnossa käyttää kaikkia aistejaan. Kokonaisvaltaisuus välittyy voimakkaammin kuin ehtii tiedostaa. Ihmisen määrittelemään ympäristöön tullessa yhteys ympärillä tapahtuvaan kapeutuu – jään kaipaamaan välitöntä suhdetta ympäröivään.

Mitä voin tuoda maisemasta rakennettuun ympäristöön korjatakseni epäkohtaa?

Miten siirtää luonnossa tapahtuvaa, riippumatonta ja omalla loogisuudellaan toimivaa olemaan osa ihmisen tekemää ympäristöä ? Yhtä aikaa rakennetun ympäristön ehdoilla, mutta samalla säilyttäen maisemassa olevan luonteenomaisuuden ja vapauden?

Haasteeni lähtökohta on yhtaikaa henkilökohtainen ja yleinen.

Jakson aikana olen läsnä marras- ja joulukuisessa maisemassa. Liikun jalkaisin ja matkapolkupyörällä. Vanhan kulttuurimaisemaa on muovannut ihmisen, eläimen ja luonnon vuorovaikutus. Peltona oleva entinen merenpohja on noussut merestä hiljattain, mutta itse tapahtuman aikajana on pitkä. Luonnossa nyt olevat materiaalit ja tapahtumat näyttäytyvät visuualisesti väreinä ja rytmeinä.

Työskentelen kahdesta erillisestä lähtökohdasta. Merkitsen muistiin ja havainnoin ympäristöä vuodenajassa valokuvaamalla.

Kerään maa-aineita.

Residenssijakso Saaren kartanossa tekee mahdolliseksi oleskelun maisemassa ensisijaisesti taiteellisen työskentelyn lähtökohdista. Kokemukset maisemassa toimijana ja tekijänä olemisesta ovat voimavaroja, jotka nyt väistyvät taiteellisen työskentelyn tieltä. Ajanjakson rauha ja pituus mahdollistavat, että työskentely voi edetä omalla painollaan ja ehdollaan omassa rytmissään eteenpäin pyrkien. On myös mahdollista altistaa aikaisemmin löydettyä kyseenalaistamiselle ja sen kautta uusien asetelmien hahmottumiselle.

Hyödynnän:
– geologiaa
– tietoa ihmisen luontosuhteesta eri aikakausina
– tilakokemusta alueen keskiaikaisissa kivikirkoissa.