Hanna Råst

Viime aikoina olen erityisesti ollut kiinnostunut suojapaikoista, säiliöistä ja kätköistä. Niissä yhdistyy jotain sisälle sulkevaa ja suojelevaa, oli kyse sitten mielestä, tiedosta, olennosta, esineestä tai muistosta. Samalla sulkemisen ja piilottamisen ele herättää kysymyksiä siitä, mitä haluamme säilyttää tai suojella. Onko se jotain meille tärkeää ja läheistä, vai näemmekö myös jonkin vieraan ja ulkopuolisen suojelemisen ja säilyttämisen arvoisena? 

Vaihtoehtoisesti kätköstä luopuminen ja ulkopuolelle asettuminen avaa sekin uusia mahdollisuuksia suojan tarkasteluun. Saaren kartanon residenssin aikana syvennyn pohtimaan näitä teemoja lisää. Tavoitteeni on lukea, kuulostella, kokeilla ja tutkailla mihin suuntaan nämä pohdinnat vievät minua ja millaisia teoksia niiden pohjalta syntyy. Työskentelen sekä liikkuvan kuvan että pienimuotoisten veistosten parissa.

Hanna Råst (s.1986) on helsinkiläinen kuvataiteilija, joka työskentelee monimateriaalisesti linssipohjaisten medioiden, tekstin ja kuvanveiston parissa. Råstin työskentelyn keskeisiä teemoja ovat katoavaisuus ja muisti, joita hän tarkastelee usein arkeologian, psykologian ja ekologian näkökulmien kautta. Hänen teostensa lähtökohtana toimivat usein erilaiset arkistomateriaalit etenkin valokuvat, narratiivit ja löydetyt esineet, joista ammentaen Råst pohtii menneen vaikutusta nykypäivään, sekä tulevaan. Råst on osallistunut useisiin ryhmänäyttelyihin, ja pitänyt yksityisnäyttelyitä Suomessa ja ulkomailla, joista viimeisimpiä ovat mm. ”Weak signals” Hobusepea galleria (Tallinna 2025); ”Reminiscences”, ISELP nykytaiteen keskus (Brysseli 2025); Ida Koitila / Hanna Råst, Galleria Anhava (Helsinki 2025) ja ”Being there” Le Clézio galleria (Pariisi 2024).