Siivenisku – Featherlight

Dokumentaarinen elokuva Siivenisku (eng. Featherlight) punoo yhteen intiimejä ja visuaalisesti vaikuttavia kuvauksia ihmisistä ja linnuista, paljastaen, kuinka ihmisten luontoyhteyden elvyttäminen saattaa olla avain ihmiskunnan selviytymiseen.

Dokumentaarinen elokuva sai alkunsa havahtumisesta lintujen katoamiseen: Viidessäkymmenessä vuodessa Euroopan ja Pohjois-Amerikan alueelta on kadonnut 3 miljardia lintuyksilöä. Puolet pohjoisen linnuista on vaarantuneita tai katoamassa kokonaan. Lintujen tila kertoo kaikkien elinympäristöjen hyvinvoinnista ja laajemmasta luontokadosta kuin pelkät linnut. Se kertoo kuudennesta sukupuutosta.

Elokuvan tekemisen kautta pohdimme miksi suhteemme luontoon on niin kompleksinen, vaikka se on ainoa asia, joka takaa elossa säilymisemme? Ihmiskunta on ennenkin kyennyt suuriin muutoksiin, mikä meitä pidättelee nyt: Miksi elämäntapamme ja olemisemme maailmassa ei tunnu muuttuvan, vaikka tiedämme sen olevan haitallista luonnolle ja meille? Miksi tieto ei riitä? Miksi muutos tapahtuu ensin ruohonjuuritasolla, ei politiikassa? Miksi emme havaitse ympärillämme tapahtuvaa kuudetta sukupuuttoa? Miksi suhteemme luontoon on niin monin tavoin luonnoton? Mitä kajastaa edessämme arjen horisontin yli?

Dokumenttielokuva kuljettaa katsojan kolmen ajallisen tason läpi (nykyhetken, menneisyyden ja mahdollisen tulevaisuuden) henkilökohtaisen ja kollektiivisen kokemuksen rajapinnassa. Sen ytimessä on lapsi, joka haluaa olla lintu, ja kertoja, joka yrittää ymmärtää, mitä tämä toive tarkoittaa maailmassa, jota luontokato ja ilmastonmuutos varjostavat. Siivenisku on kaunis ja havainnoiva dokumenttielokuva, joka puhuttelee katsojaa, joka etsii merkityksiä faktojen ja katastrofiuutisten takaa. Se ei kysy, miten pelastamme luonnon, vaan miten palautamme kyvyn kokea olevamme siitä erottamattomia. Suojelemme vain sitä, mikä meille on kaikkein rakkainta ja tärkeintä, miten luonnosta voisi tulla se?

Dokumenttielokuva tutkii ihmisen mieltä ja muutospotentiaalia murroksessa, jossa koko yhteiskunnan tulisi pystyä muuttumaan suhteessa luonnon resurssien käyttämiseen. Se yhdistää asiantuntijahaastatteluja, oikeita, kuolleita ja imaginäärisiä lintuja, elävää ja kuollutta luontoa, filmiä ja digitaalisuutta sekä runsasta äänimaisemaa, elävien ja sukupuuttoon kuolleiden lintujen laulua. Materiaali on monimuotoista kuten luonnon tulisi olla. Elokuva näyttää linnut ja ihmiset vertaisina, sillä emme voi enää kuvitella, ettei lintujen tilanne olisi meidän tilanteemme. 

Ihmiselle on lajityypillistä adaptoitua, mutta myös vastustaa muutosta: Se on tehnyt ihmisnisäkkäistä luonnon hallitsijoita, mutta samalla myös luonnon ja itsensä suurimman uhan. Jos lakkaamme hallitsemasta luontoa, ja asetumme tasaveroisempaan asemaan suhteessa luontoon, muutos voi olla mahdollinen. 

Työtapana on “virheen estetiikka”: Rikomme tietoisesti luonto- ja tiededokumenttien kuvakieltä, puhekieltä ja tapaa kertoa. Puhe- ja kerrontatavan muutos voi muuttaa myös ajattelua.

Koneen säätiön rahoitus on toiminut hankkeen selkärankana, ja se on mahdollistanut lisärahoituksen hankinnan, kaksi erillistä kehittelyvaihetta sekä ennakkotuotanto- ja kuvausvaiheen toteuttamisen muualta hankitun rahoituksen avulla. Hanke on ollut mukana yhteispohjoismaisessa Climate Story Lab Nordic 2023-2024 -hankkeessa, joka tähtäsi yhteistyö- ja asiantuntijaverkostojen luomiseen jo elokuvan kehittelyvaiheessa, sekä Visions du Réel -pitching forumissa Sveitsin Nyonissa 2025. Olemme alusta asti tehneet yhteistyötä useiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden sekä muiden taiteilijoiden kanssa, joista osa nähdään myös valmistuvassa elokuvassa. 

Elokuvan tekemistä ovat Koneen säätiön lisäksi tukeneet Suomen elokuvasäätiö, AVEK, Kirkon mediasäätiö, Raija ja Ossi Tuuliaisen säätiö, Riihisäätiö, YLE, M. A. Castrénin seura sekä Otto A. Malmin lahjoitusrahasto. Elokuvan käsikirjoittamista ja ennakkotutkimusta rahoitti loppuvuodesta 2022 Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta.

Kuva: Cristal Alakoski / Koko Production