Osallistava vai turvallistettu demokratia- Suomen demokratisoitumiskehitys 2020-luvun turvallistamispolitiikan vastakertomuksena (OTUDEM)

Hanke haastaa turvallistamispoliittisen ajattelun yhteiskuntahistoriallisella otteella.

Vaatiiko kansallinen turvallisuus väistämättä demokratian kaventamista ja kansalaisoikeuksien rajoittamista? Voidaanko turvallistamispolitiikalle esittää vaihtoehtoja ja vasta-argumentteja?

OTUDEM-hanke haastaa turvallistamispoliittisen ajattelun yhteiskuntahistoriallisella otteella, joka laajentaa ajallista perspektiiviä historiasta nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Turvallisuutta lähestytään pitkäkestoisena ilmiönä, kestävän yhteiskuntarauhan ylläpitämisen prosessina. Lähtökohtana on ajatus siitä, että yksilön ja yhteiskunnan välinen suhde, joka rakentuu kuulumisesta, osallisuudesta ja luottamuksesta, muodostaa kestävän yhteiskunnan ja kansallisen turvallisuuden ytimen.

Tarkasteluun otetaan kolme modernin suomalaisen yhteiskunnan kriisiä. Analysoimme, miten suomalaista demokratiaa ja kansalaisten oikeuksia on rakennettu tai rajattu kansallisen turvallisuuden ja väestöuhkien kehyksissä. Tapaustutkimuksemme ovat:

  • nälkävuosien väestökatastrofi Euroopan vallankumousten, sisäisten levottomuuksien ja Krimin sodan kehyksessä 1850–70-luvuilla
  • väestön riittämättömyyden ja heikentyvän laadun uhka sisällissodan ja maailmansotien kehyksessä 1914–45
  • Euroopan sairaimpien aikuisten väestökriisi kylmän sodan ja talouskasvupaineen kehyksessä 1960–1970-luvuilla

Aiempien uhkakehysten ja niiden ratkaisujen tarkastelu osoittaa, ettei demokratian ja kansalaisoikeuksien kaventuminen ole ollut vääjäämätön seuraus kansallisen turvallisuuden kriisiytymisestä. 1800-luvun jälkipuoliskolla alettiin rakentaa varhaista paikallisdemokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa. 1920–30-lukujen ulossulkeva ja kahtia jakava pakkokeinopolitiikka korvattiin 1930-luvun lopulla toimilla, jotka vahvistivat kuulumista, osallisuutta ja tasa-arvoa. 1960-luvulla sosiaalinen turvallisuus nostettiin kansallisen turvallisuuden ytimeen.

Hanke arvioi kansallisen turvallisuuden historiallisten kerrostumien merkitystä 2020-luvulla vuoropuhelussa nykykeskusteluun keskittyvien hankkeiden kanssa. Näin se osallistuu tulevaisuuteen suuntautuvan, demokratiaa ylläpitävän turvallisuusvision rakentamiseen.

Kuva: Minna Harjula & Heikki Kokko