Apurahat ja residenssipaikat

Taide

Vieraantumisen kokemus monimateriaalisessa ajassa, taiteellinen työskentely

Hakemuksen tiivistelmä

Kun kirjoitan tätä, olen tässä, mutten ole tässä. Hinkkaan etusormellani puisen pöydän pintaa. Haen haptisesta maailmasta tarttumapintaa yrittäen kuljettaa itseni takaisin tuntoaistini avulla. Apurahakaudella teen tilallisia installaatioita, jotka käsittelevät vieraantumisen kokemusta monimateriaalisessa ajassamme. Tutkin aihetta taiteellisen praktiikkani avulla, ja käytän neuroepätyypillisyyteni tuottamaa herkkyyttäni paikantaakseni materiaalien suhteita vieraantumiseen. Yhteiskuntamme kiihtyvyys, absurdius ja vaativuus yhdessä aikamme moninaisten kriisien kanssa aiheuttavat vieraantumisen kokemuksen epidemiaa. Vieraantunut keho menettää kosketuksensa paitsi itseensä, myös ympäröivään maailmaan. Kiinnostukseni vieraantumisen kokemukseen on kasvanut henkilöhistoriastani: neuroepätyypillisenä koen jatkuvasti ulkopuolisuutta toimiessani neuronormatiivisille suunnitelluissa rakenteissa. Neuroepätyypillisenä materiaaliset tunnut ovat minulle tärkeitä, sillä käytän niitä stimmaamiseen: kankaan hypistely palauttaa minut takaisin keskusteluun ja hiusteni pyörittely maadoittaa minut kehooni. Ajattelen, että erilaisten materiaalien avulla on mahdollista paikantaa vieraantumisen kokemusta. Apurahakaudella tarkastelen, millaiset materiaalit helpottavat kokemusta, ja millaiset kiihdyttävät sitä. Toteutan aiheesta neljä yksityisnäyttelyä ja kirjoitan julkaistavan esseen, joissa pohdin, miten kehollisuus monimateriaalisessa ajassamme tuntuu. Työstän näyttelyitä monimenetelmällisesti: kosketan pullataikinaa, hakeudun kakofonisiin tiloihin, videokuvaan ihoja, kirjoitan tunnuista, luen sosiologisia ja feministisiä tutkimuksia, chattaan asiakaspalvelubottien kanssa. Työskentelen tutkimuksellisen taiteen sekä installaatio- ja videotaiteen risteyksissä. Pidän vieraantumisen kokemuksen tutkimista tärkeänä, sillä se paljastaa ajastamme kohtia, jotka kaipaavat muutosta. Kokemuksen paikannuttua voimme kääntää sen muutosvoimaksi kohti eettisempiä ja kestävämpiä olemisen tapoja.

Työskentelyni alkoi taustatutkimuksella: toteutin kehollisia harjoituksia erilaisten materiaalien kanssa ja luin vieraantumisesta kirjoitettuja tekstejä sekä neuroqueer-teorioita. Kauden aikana tuottamani teokset saivat alkunsa erilaisten materiaalien synnyttämistä ruumiillisista affekteista, jotka yhdistyivät erilaisista teorioista nousseisiin ajatuksiin. Apurahakaudella toteutin neljä yksityisnäyttelyä, jotka tarkastelivat vieraantumisen kokemusta monimateriaalisessa ajassa sekä monimateriaalisuutta suhteessa neuroqueer-ruumiillisuuteen. Näyttelyt koostuivat installaatio- ja videoteoksista.

Kauden päätteeksi kirjoitin kehollisista harjoitteista, teorioista ja taiteellisesta praktiikastani nousseista löydöksistä julkaistavan esseen, joka tarkastelee materiaalista moneutta suhteessa kapitalistissosiaalistettuun ruumiillisuuteen. Esseessä pohdin sekä materiaaleja että materiaalisoitumista: materiaalien moninaisuutta, materiaalien rytmiä ja affektuaalista vastaanottoa sekä sitä, miten normit materialisoituvat ruumiissamme ja mitä erilaiset materiaalit mahdollisesti paljastavat normeista ja normatiivisia olettamuksista.

Apurahakauden aikana praktiikkani on yhtäaikaisesti sekä vahvistunut että muuttunut prosesseille avoimemmaksi. Herkistyin kuuntelemaan ja seuraamaan taiteellisesta praktiikastani nousseita impulsseja, jotka johdattavat minua tekijänä teoksellista halua kohti. Yhtäältä hahmotan tarkemmin minkälaisten materiaalien ja medioiden kanssa haluan työskennellä; toisaalta olen enemmän auki materiaalisille moninaisuuksille, enkä siten rajaa yksittäisiä materiaaleja tai medioita ulos työskentelystäni. Kauden myötä suhtaudun materiaaleihin hierarkiattomammin niitä kohti yhä uteliaasti suuntautuen. Apuraha mahdollisti minulle sekä visuaalisen että sanallisen kielten syventämisen ja siten sillä oli kauaskantoisia seurauksia taiteellisen praktiikkani vakiinnuttamisessa.

Takaisin apurahalistaukseen