Taiteellinen työskentely

Hakemuksen tiivistelmä

Maalaamaalla ihmettelen, mitä täällä oikein tapahtuu. Nykymaailmassa, jossa politiikka, liike-elämä ja massaviihde vieraantuvat yhä enemmän todellisuudesta, inhimillisen todellisuuden kuvaaminen jää mielestäni enemmän ja enemmän taiteen harteille, muodostuen sen ensisijaiseksi tehtäväksi. Kuitenkin suuri osa nykytaiteesta lipsuu fantasian, tyylittelyn tai näppärän käsiteleikittelyn puolelle. Tähän vaikuttaa osaltaan taiteilijoiden luokkatausta. Suuri osa taiteilijoista on taustaltaan keskiluokkaisista tai porvariperheistä. Vapaata taidetta tukevien instituutioiden kärsiessä leikkauksista toivoisi, että nimenomaan työväenluokan kokemusta käsittelevän, sitä tukevan ja todistavan taiteen tukemista jatkettaisiin. Ylemmät luokat pystyvät joka tapauksessa rahoittamaan omille seinilleen sopivaa taidetta. Historiallisesta näkökulmasta on selvä, ettei sisustuselementtinä toimiminen ei saisi olla valtavirtaa taiteen tarkoituksessa, niinkuin se nyt tuntuu olevan. Maalaukseni eivät oikein ole tätä haluttua sisustusmateriaalia. En saa elantoa teosmyynnistä. Minulle on usein sanottu, että teokseni ovat liian vaikuttavia ja häiritseviä. Kuvaan taiteessani todellisuutta, yhteiskunnan tapahtumia, sitä puolta maailmasta jota vallitseva ideologia yrittää sulkea pois. Tämä koetaan häiritsevänä. Mutta jos todellisuus häiritsee, eikö silloin todellisuutta pitäisi muuttaa? Halu sulkea silmät on ymmärrettävä, mutta mielestäni taiteen velvollisuus on pitää ne auki. Minua ei kiinnosta tekniikoilla leikittely. Koen, että ekspressiivisen maalaamisen perinne on hyvä ja avoin metodi herättämään monitahoista keskustelua, ajatuksia ja tunteita siitä, mitä täällä oikein tapahtuu. Tavoitteeni on onnistunut, kun esimerkiksi saman maalauksen ääressä katsoja voi sekä itkeä että nauraa. Pidemmän apurahakauden aikana pyrkimykseni on syventää työskentelyäni monimuotoisemmaksi ja kehittyä taidemaalarina.