Musiikin maisteri Fuhrmann Annika

Taiteellinen työskentely

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen

Minua kiinnostaa ihmisäänen monipuolinen käyttö ilmaisuvälineenä, jolla on suora ja konstailematon yhteys kuulijaan. Viime vuosina olen aktiivisesti pyristellyt irti klassisen laulun koulutustaustastani ja etsinyt omaa rehellistä ja aitoa ääntäni. Täydellisen laulutekniikan sijasta minua kiehtoo vilpittömyys, rosoisuus, keskeneräisyys ja hauraus. Tulevan kahden vuoden aikana tulen tutkimaan ihmisäänen ilmaisutapojen mahdollisuuksia seuraavien projektien parissa: 1. Sooloprojektissani työstän kirjailija Bertolt Brechtin vuosina 1933–1948 kirjoittamiin teksteihin sävellettyjä lauluja, jotka kommentoivat tarkkakatseisesti natsien vallannousua, fasismia, sotaa ja pakolaisuutta. Laulujen kautta tulen tutkimaan sekä omia saksalaisia juuriani natsivallan aikana, ylisukupolvista häpeän ja surun tunnetta, Suomen osaa Natsi-Saksan liittolaisena sekä rasismia, sotaa ja pakolaisuutta Euroopassa toisen maailmansodan aikana sekä nykypäivänä. 2. Käynnistän yhdessä säveltäjä Heinz-Juhani Hofmannin kanssa monivuotisen hankkeen, jossa kuljetaan elämänsä julkisuudelle uhraavan Afrodite “Didi” Hakkaraisen matkassa erilaisten projektien kautta. Hankkeeseen sisältyy oopperan kantaesitys, “Didi”-hahmon somekanava sekä Flash mob -esityksiä osana Helsingin Juhlaviikkoja. 3. Sävellän ja äänitän kaksi uutta Ylen tilaamaa n. 30-minuuttista ääniteosta. 4. Työskentelen berliiniläisen käyrätorvistin Elena Kakaliagoun kanssa yhteisen DOUBTS-projektimme parissa, jonka tarkoitus on tuoda taiteilijan inhimillinen ja epävarma puoli yleisön eteen. Esitykset tulevat rakentumaan ihmisäänelle ja käyrätorvelle sävelletyistä tilausteoksista, improvisaatiosta sekä performanssitaiteesta. Työpajat sekä esitykset toteutetaan Helsingissä ja Berliinissä. 5. Käynnistän yhdessä videotaiteilija Ida Lindgrenin kanssa ääni-improvisaatiota, live-elektroniikkaa sekä videotaidetta yhdistävän “work in progress”-projektin, jossa uskaltaudumme uusien ilmaisumuotojen äärelle ja jossa keskeneräisyyttä ei tarvitse hävetä.