tutkijatohtori Ahola Marja ja työryhmä

Peuransarveen tallennetut tarinat: digitaaliset ihmistieteet ja taiteellinen tutkimus kivikauden Suomen tarinankerrontaperinteen tutkimusmenetelminä

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Ponnistusapuraha

Tarinat sekä niiden tuottaminen ja kuluttaminen ovat keskeinen osa ihmisten elämää. Voidaan jopa sanoa, että tarinankerronta on inhimillisyyden ytimessä, sillä yksikään muu eläin ei kokoonnu samalla tavalla tarinoiden ääreen kuin ihminen. Tässä hankkeessa tarinankerrontaa tutkitaan kivikauden Suomen näkökulmasta. Vaikka kivikauden suullinen perinne on jo kadonnut, on selkeää, että tarinat ja kerronta ovat olleet merkityksellisiä myös tämän aikakauden ihmiselle. Koska kirjoitustaitoa ei vielä tunnettu, oli tarinaperinteellä keskeinen rooli mm. yhteisön menneisyyttä ja maailmankatsomusta käsittävän tiedon siirtämisessä. Tarinoiden avulla voitiin esimerkiksi välittää tietoa metsästystavoista tai keräilyyn sopivista kasveista. Näin ollen suullinen perinne mahdollisti tuhansien ihmisten kollektiivisen tiedon tallettamisen. Huolimatta tarinankerronnan merkityksestä ihmisyhteisöille, on tarinaperinteen tutkimus uusi avaus Suomen kivikauden tutkimuksessa. Edeltävä tutkimus onkin ehkä hyväksynyt ajatuksen siitä, ettei aineettomaan perinteeseen päästä käsiksi arkeologisin tutkimusmenetelmin. Samalla tavalla kuin muutkin kivikauden ihmisen toiminnot, tarinaperinne nivoutuu kuitenkin kehollisuuteen ja materiaaliseen kulttuuriin; esimerkiksi tanssitaiteessa tarinoita kerrotaan liikkeen kautta, kun taas kuvataiteessa tarinat piirtyvät taideteokseen. Samalla tavalla myös kivikauden tarinankerronta on voinut ilmentyä materiaalisesti erilaisissa esineissä ja kuvissa - aineistossa, joka on myös arkeologisen tutkimuksen tavoitettavissa. Tämä hanke toimii pilottitutkimuksena, jossa tutkitaan kivikauden Suomen tarinankerronnan materiaalisia ja toiminnallisia ilmentymiä. Lähestymme tutkimuskysymystämme innovatiivisesti yhdistämällä digitaalisten ihmistieteiden tutkimusmenetelmät taiteelliseen ilmaisuun ja taiteen tutkimukseen. Hanke etsiikin rohkeasti uudenlaista tapaa ymmärtää ja dokumentoida tarinankerrontaa aikakaudella, jonka kieli on jo kadonnut.