Peruskoulu maaseudun murroksessa

Hankkeessa tutkimme kyläkoulua ilmiönä ja kokemuksena. Pureudumme kyläkoulujen merkitykseen maaseudulla peruskouluaikana (1970–2000-luvuilla) eletyn paikan viitekehyksessä. Hanke on monitieteinen ja yhdistää muistitietotutkimuksen, historiantutkimuksen, perinteentutkimuksen, yhteiskuntapolitiikan, kasvatustieteen ja sarjakuvataiteen lähtökohtia. Kysymme, miten koulunkäynti on koettu erilaisilla maaseutualueilla. Tavoitteinamme on ymmärtää kyläkouluja lähihistoriallisena ilmiönä sekä tarjota kokemusperäistä tietoa tulevaisuuden koulutuspoliittiseen keskusteluun. Koulupiirien laajentuessa myös paikkojen merkitykset ja koulujen paikkasidonnaisuus tulevat muuttumaan, jolloin on tärkeää ymmärtää koulun ja ympäristön suhdetta muutenkin kuin välimatkojen kautta. Hankkeessa myös kyseenalaistetaan koulutustutkimuksen kategorista kaupunki-maaseutuvastakkainasettelua. Emme vertaa maaseutua kaupunkiin tai pidä kaupunkia ja kaupunkilaisuutta lähtökohtana hyvälle elämälle ja arjen sujuvuudelle. Hankkeessa haastatellaan noin 80 oppilasta ja henkilökunnan edustajaa Varsinais-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Näin huomioimme yhden tutkimuksen keskeisen lähtökohdan, eli maaseutualueiden moninaisuuden. Metodologisesti hanke sitoutuu muistitietotutkimuksen lähestymistapaan, jolle on tyypillistä kokemusten uudelleentulkinta ja merkityksellistäminen kerrontahetkessä. Kyläkoulua koskeva muistelupuhe kietoutuu paitsi muistelijan nykyhetken elämään, myös koulutusta ja kyläkouluja koskeviin kulttuurisiin käsityksiin ja ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin. Sarjakuvataiteen tehtävä tutkimushankkeessa on tuoda perinteisen akateemisen tutkimuksen esityskeinojen rinnalle toisenlainen kuvaa, tarinaa ja hahmojen välistä vuoropuhelua yhdistävä tapa kiteyttää tutkimustuloksia. Tieteellistä toisin julkaisemista toteutetaan hankkeessa sarjakuva-albumin lisäksi yhteistyöllä Nurmeksen museon kanssa.