Materiaali, jälki ja optinen toisto

Hakemuksen tiivistelmä

Apurahajakson aikana tutkin maalauksen välineellisiä mahdollisuuksia, materiaalista vuoropuhelua, sekä värin ja muodon toistoa. Työskentelen tällä hetkellä sarjallisesti pienessä tai keskikokoisessa formaatissa, piirtäen ja maalaten pingotetulle, pehmeiden polypropeeninauhojen kehystämälle polyesterikankaalle. Rakennan teokseni vaivihkaa kerrostaen erilaisiksi tasapainoisiksi asetelmiksi, jotka liikkuvat jonkinlaisessa esittävän ja abstraktin ilmaisun hermostuneessa välimaastossa. Teoksiani yhdistävä tekijä on niiden verkkomainen pinta, joka saa jätetyn jäljen näyttämään yhtä aikaa sekä korostetun maalaukselliselta että digitaaliselta, hienovaraisen epätodellisella, kutkuttavalla tavalla. Ajattelen teosteni olevan pohjimmiltaan johdonmukaista materiaalirunoutta, objekteja, joiden tehtävä on selkeiden narratiivien sijaan tarjota aihioita erilaisille henkilökohtaisille mielleyhtymille. Niiden voi ajatella konkreettisten, estetisoitujen kappaleiden ohella olevan eräänlaisia tapahtumia, joiden varsinainen viesti syntyy vasta katsojan oman henkilökohtaisen luennan myötä. Toivon tätä kautta syntyvän avoimen tulkinnan olevan merkityksellisempi kuin mikään tarina, minkä voisin itse niiden kautta kertoa. Teosteni lähtökohtina ovat erilaiset digitaaliset kuvat ja niihin liittyvät muistot, jotka lomittuvat omiin kokemuksiini fyysisestä maailmasta. Lopputuloksena on omanlaisensa synteesi erilaisista välähdyksenomaisista ympäristöistä ja tiloista. Osittain viimeaikaisen työni taustalla on myös krooninen neurologinen oireyhtymä, jonka aiheuttama nystagmus eli silmävärve vaikuttaa jossain määrin siihen, miten jäsennän visuaalista informaatiota – yksityiskohtina ja niiden toisiinsa limittyvinä, liikkuvina kimppumaisina kokonaisuuksina. Viittaan maalausteni toisteisilla sommitelmilla juurikin erilaisiin kaksoiskuviin, katseen häiriöihin ja siihen, miten ihmismieli järjestää epätarkankin näköhavainnon selkeäksi kokonaisuudeksi.