Maankäytön muutokset ja järvien tummuminen – pitkäaikaiset vaikutukset järvien biogeokemiaan ja eliöyhteisöihin

Hakemuksen tiivistelmä

Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena tutkia, miten maankäyttö, erityisesti metsätalous, on vaikuttanut järvien tummumiseen viimeisen sadan vuoden aikana, mitä seurauksia tällä on ollut alkuainekiertoon ja eliöyhteisöihin. Maankäyttö on yksi tärkeimpiä tummumiseen vaikuttavista tekijöistä ja Suomessa metsätalous on merkittävin maankäytön muoto. Metsän käsittely lisää liuenneen orgaanisen hiilen sekä ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin, mikä aiheuttaa niiden tummumista. Järvien tummuminen vaikuttaa veden laatuun, järvien virkistys- ja talouskäyttöön sekä järviekosysteemien toimintaan. Järvien veden laadun ja eliöyhteisöjen pitkäaikaisseurannat ovat harvinaisia eikä tummumista oteta huomioon esimerkiksi vesistöjen tilan seurannassa. Tummumisen pitkäaikaisvaikutuksista ei siis ole kattavasti tietoa eikä seuranta-aikasarjojen avulla pystytä selvittämään kaikkia tummumisen syitä ja seurauksia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on ensimmäistä kertaa erottaa maankäytön vaikutukset muista järvien tummumiseen johtavista tekijöistä, jotta voidaan nykyistä luotettavammin arvioida metsätaloustoimien roolia ja pitkäaikaisvaikutuksia boreaalisten järvien tilaan. Tutkimuksessa hyödynnetään järvien sedimenttiaineistoja ja uusia paleolimnologisia menetelmiä tummumisen tutkimiseksi. Metsätalouden aiheuttaman tummumisen muutoksia aineiden kiertoon ja eliöyhteisöihin verrataan muutoksiin kontrollijärvissä, joissa ei ole ollut merkittävää maankäytön vaikutusta. Tutkimuksen tulokset tarjoavat uutta ja luotettavaa tietoa, joka auttaa huomioimaan järvien tummumisen ja metsätalouden vaikutukset paremmin päätöksenteossa ja vahvistamaan julkisen metsäkeskustelun tietopohjaa. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää vesiensuojelun ja vesistöjen kunnostuksen suunnittelussa ja kohdentamisessa, erityisesti tummumisen torjumiseksi vesistöissä.