Lars Levi Laestadiuksen luontofilosofia ja ekoteologia

Hakemuksen tiivistelmä

Lars Levi Laestadiuksen (1800–1861) työtä ja vaikutusta on tutkittu erityisesti teologian, uskontotieteen, kasvitieteen, saamentutkimuksen ja kulttuuritutkimuksen aloilla. Lähes kokonaan on tieteellisesti selvittämättä Laestadiuksen ajattelun luontofilosofinen ja ekoteologinen ulottuvuus, vaikka hänen ihmiskäsityksensä ja uskontofilosofiansa ydinajatuksina ovat luonto ja elämän luova voima olemassaolon perustana. Syväekologian ja ekoteologian näkökulmista Laestadius on kiinnostava ajattelija, koska hän jäsentää ihmisen olemassaoloa kokonaisvaltaisesti suhteessa luontoon ja olemassaoloon, pitää luontoa itseisarvona ja hahmottaa ihmisen olemuksellisesti alisteiseksi suhteessa orgaaniseen luonnonelämään, katsoo sovituksen koskettavan koko luomakuntaa tekemättä jyrkkää eroa ihmisen ja eläimen välillä, ja näkee ihmisen luontosuhteen vääristyneen luonnollisten passioiden turmeltuessa, jolloin ihminen itsekkäästi korottaa itsensä muun luonnon yläpuolelle. Tutkimukseni keskittyy Laestadiuksen tieteellisiksi tarkoitettuihin teksteihin tuomalla esiin Laestadiuksen ajattelun luontofilosofiset ja ekoteologiset lähtökohdat ja näkemykset. Laestadiuksen ekoteologian tutkimustyö on tärkeää, koska sitä ei ole vielä selvitetty ja koska Laestadiuksen vaikutus on pohjoismaisissa yhteiskunnissa, hengellisissä yhteisöissä ja saamelaisissa yhteisöissä vahva ja pitkäkestoinen. Tutkimuksessani selvitän millaisen syväekologian ja ekoteologian Laestadiuksen teoreettinen ajattelu sisältää ja kuinka se suhteutuu ekoteologian ajankohtaiseen tutkimuskenttään. Laestadiuksen luontofilosofian tutkimus avaa myös näkymän Laestadiuksen ekoteologian ja saamelaisten syväekologisten katsomusten yhteyksiin ja eroihin.