Apurahat ja residenssipaikat Tiede Kohti paikallista sovintoa – Työväenliike ja kuntademokratian kehitys sisällissodan jälkeisessä Satakunnassa 1920-luvulla: Tyrvää ja Rauma Päähakija Yhteiskuntatieteiden maisteri Tainio Fanni Myöntösumma 84000 € Tukimuoto Yleinen rahoitushaku Alat HistoriaPolitiikan ja hallinnon tutkimus Myöntövuosi 2025 Kesto Kolmivuotinen Hanke muualla verkossa (Satakunnan Kansa 17.12.2025) Tutkimatta jäänyt sovinto : Sisällissodan jälkeen työväestön tuli niellä karvas tappionsa. Raumalla uusi aika oli yllättävän sopuisaa, kertoo asiaa tutkinut Fanni Tainio Yhteystiedot Fanni Tainio fanni.tainio@tuni.fi Jos olet hankkeen vastuuhenkilö, voit kirjautua sisään ja lisätä hankkeen tietoja. Kirjaudu sisään Jaa: Takaisin apurahalistaukseen Hakemuksen tiivistelmä Suomen sisällissodan jälkeen sovinnon löytäminen työväen ja porvariston välillä osoittautui haastavaksi prosessiksi. Demokratian kehitys ei kuitenkaan pysähtynyt sotaan, vaan jo vuodenvaihteessa 1918–1919 eri paikkakunnilla järjestettiin kunnallisvaaleja uuden kunnallislain mukaisesti. Uusi laki mahdollisti ensimmäistä kertaa yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden sekä pitkälle viedyn kunnallisen itsehallinnon. Se merkitsi paikallisen demokratian alkua integroiden työväen osaksi valtaa ja yhteiskunnan rakenteita. Tärkeään rooliin nousivat myös työväenyhdistykset, jotka tarjosivat työväelle väylän yhteisöllisyyteen ja aatteellisen identiteetin vahvistamiseen. Ne toimivat sivistyksen ja kulttuurin tärkeimpinä välittäjinä järjestäen luentoja, iltamia ja erilaisia kerhoja, jotka paitsi rikastuttivat paikallista kulttuurielämää myös loivat työväelle mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen. Aiheen yhteiskunnallisesta merkityksestä huolimatta sen tutkiminen on ollut vähäistä. Tämän takia perehdyn väitöskirjassani kuntademokratian kehitykseen, työväen kunnallispoliittiseen vaikuttamiseen sekä työväenyhdistysten toimintaedellytyksiin 1920-luvun Satakunnassa: Tyrväällä ja Raumalla. Tutkimukseni pyrkii osaltaan täydentämään suomalaisen paikallisdemokratian varhaisvaiheiden ja työväenliikkeen paikallistason vaikutusmahdollisuuksien historian tuntemusta tuottaen uutta tietoa siitä, millaisin ehdoin työväki saattoi vaikuttaa kunnallishallinnossa ja kuinka kuntatasolla rakennettiin siltoja ristiriitojen repimässä yhteiskunnassa. Lisäksi väitöskirjani syventää ymmärrystä siitä, miten kunnat voivat toimia sovinnon, osallisuuden ja yhteisöllisyyden rakentajina kriisien jälkeen. Laadullinen tutkimukseni hyödyntää lähdekriittistä analyysia, diskurssianalyysia ja muistitietoa. Teoreettisena näkökulmana toimii eletty kansalaisuus ja julkaisumuoto on monografia. Taustaa Vuoden 1918 sisällissota aiheutti suomalaisessa yhteiskunnassa syvän poliittisen ja henkisen kriisin, jonka vaikutukset ulottuivat vuosikymmenten päähän. Kriisiä syvensi voittajien ja häviäjien välinen jyrkkä vastakkainasettelu, joka ilmeni yhteiskunnassa monella eri tasolla. Epäluulo vastapuolta kohtaan ja pelko yhteiskuntarauhan järkkymisestä vaikuttivat sekä poliittiseen päätöksentekoon että arkielämään paikallistasolla. Sodasta toipuminen edellytti merkittäviä yhteiskunnallisia ja rakenteellisia muutoksia, joihin linkittyi demokratian toteutuminen. Suomen tilanteessa demokraattiset käytännöt vakiintuivat sodan jälkeen kuitenkin poikkeuksellisen nopeasti, mikä lievensi epäluottamusta ja jännitteitä yhteiskunnassa. Kehityksen keskeisenä kulmakivenä pidetään kunnallista demokratiaa, joka loi perustan sodanjälkeiselle sovinnolle ja yhteiskunnan rauhanomaiselle kehitykselle. Vain noin puoli vuotta sisällissodan päättymisestä eri puolilla Suomea järjestettiin kunnallisvaaleja uusien kunnallislakien mukaisesti. Lait säädettiin eduskunnassa jo vuonna 1917, mutta niiden käyttöönotto viivästyi sisällissodan takia. Muutos oli merkittävä, sillä uudet kunnallislait mahdollistivat ensimmäistä kertaa Suomessa yleisen ja yhtäläisen kunnallisen äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden, tekivät valtuustoista pakollisia sekä laajensivat merkittävästi kunnallista itsehallintoa. Tätä ennen kunnallinen äänioikeus oli sidottu veronmaksukykyyn ja itsellisyysvaatimukseen, mikä tarkoitti, että äänestäjän tuli olla sekä taloudellisesti että juridisesti itsenäinen henkilö. Tiukkojen ehtojen takia vain murto-osalla suomalaisista oli mahdollisuus osallistua kunnalliseen päätöksentekoon. Uusien kunnallislakien käyttöönotto merkitsi siten historiallista muutosta suomalaisen paikallisen demokratian kehityksessä, sillä se mahdollisti muun muassa työväestön ja naisten aiempaa laajemman osallistumisen kunnalliseen päätöksentekoon. Merkittävää roolia sodanjälkeisessä yhteiskunnallisessa kehityksessä näyttelivät myös työväenyhdistykset, jotka tarjosivat työväestölle mahdollisuuksia yhteisöllisyyden rakentamiseen ja aatteellisen identiteetin vahvistamiseen traumaattisen sisällissodan jälkeen. Ne toimivat myös keskeisinä sivistyksen ja kulttuurin välittäjinä järjestämällä muun muassa luentoja, iltamia ja erilaisia kerhoja. Eri toimintamuodot rikastuttivat paikallista kulttuurielämää ja tarjosivat samalla työväestölle mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja aktiivisen kansalaisuuden harjoittamiseen. Työväenyhdistysten merkitys kytkeytyi näin ollen myös kuntademokratian kehitykseen ja työväestön mahdollisuuksiin osallistua kunnalliseen päätöksentekoon. Yhdistykset tarjosivat alustan yhteiskunnallisten kysymysten käsittelylle, poliittisten näkemysten muodostamiselle ja yhteisten tavoitteiden edistämiselle. Ne toimivat myös tärkeinä paikallisen järjestäytymisen ja poliittisen mobilisaation kanavina, joiden kautta työväestö saattoi valmistautua ja osallistua kunnalliseen päätöksentekoon. Tutkimusaiheen merkityksestä Väitöskirjassa perehdytään kuntademokratian kehitykseen, työväen kunnallispoliittiseen vaikuttamiseen sekä työväenyhdistysten toimintaedellytyksiin 1920-luvun Satakunnassa, erityisesti Tyrvään maalaiskunnassa ja Rauman kaupungissa. Tutkimus pyrkii osaltaan täydentämään suomalaisen paikallisdemokratian varhaisvaiheiden ja työväenliikkeen paikallistason vaikutusmahdollisuuksien historian tuntemusta tuottaen uutta tietoa siitä, millaisin ehdoin työväki saattoi vaikuttaa kunnallishallinnossa ja kuinka kuntatasolla rakennettiin siltoja ristiriitojen repimässä yhteiskunnassa. Lisäksi väitöskirja syventää ymmärrystä siitä, miten kunnat voivat toimia sovinnon, osallisuuden ja yhteisöllisyyden rakentajina kriisien jälkeen. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimii eletyn kansalaisuuden näkökulma, jonka kautta kansalaisuus voidaan nähdä prosessina, joka rakentuu osallistumisen, vuorovaikutuksen ja kokemusten kautta. Tässä tutkimuksessa elettyä kansalaisuutta tarkastellaan erityisesti paikallisen poliittisen ja yhdistystoiminnan näkökulmasta 1920-luvun Tyrväällä ja Raumalla. Näkökulma mahdollistaa siten työväestön kansalaisuuden tarkastelun paitsi muodollisten poliittisten oikeuksien myös arjen toiminnan, kokemusten ja paikallisten yhteisöjen käytäntöjen kautta. Aihepiirin aiempi tutkimus on Suomessa toistaiseksi ollut melko vähäistä, minkä vuoksi tämä väitöskirja täydentää suomalaiseen historiantutkimukseen jäänyttä tutkimusaukkoa. Kuntademokratian alkuvaiheen tutkiminen on erityisen tärkeää, sillä uudet kunnallislait loivat edellytyksiä kansakunnan eheytymiselle ja mahdollistivat kansalaisten aiempaa laajemman osallistumisen paikalliseen päätöksentekoon. Kunnanvaltuustojen myötä demokratia alkoi konkretisoitua ihmisten arjessa, ja kansalaisuus sai paikallistasolla käytännöllisen muotonsa osallistumisen, neuvottelujen ja yhteisöllisten suhteiden kautta. Näiden arkisten kokemusten kautta rakentui myös käsitys siitä, mitä demokratia merkitsi yksilöille ja yhteisöille sisällissodan jälkeisessä Suomessa Erityisesti työväestön näkökulmasta muutos oli merkittävä, sillä sen mahdollisuudet osallistua kunnalliseen päätöksentekoon olivat aiemmin olleet hyvin rajalliset. Tutkijat ovat tuoneet esiin, kuinka työväestön edustajien osallistuminen kunnalliseen elämään muokkasi kunnallishallintoa pysyvästi ja avasi yhä useammille mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja sosiaaliseen nousuun. Tätä kehitystä on jopa luonnehdittu ”demokratian toiseksi läpimurroksi”, joka lukeutui 1920- ja 1930-lukujen merkittävimpiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin Suomessa. Tämän vuoksi 1920-luvun kuntademokratian ja erityisesti työväestön kunnallisen osallistumisen tutkiminen on tärkeää. Muuta tietoa: Työ on laadullinen tutkimus, ja sen menetelminä hyödynnetään lähdekriittistä analyysia, diskurssianalyysia ja muistitietotutkimusta. Tutkimuksen julkaisumuotona on monografia. Tutkimus toteutetaan Tampereen yliopiston historian tohtoriohjelmassa. Apurahalla työskentely on aloitettu 2026. Kuvien tiedot: (vasen kuva) Urheilulla oli tärkeä rooli työväestön yhteisöllisyyden ja järjestötoiminnan rakentumisessa sisällissodan jälkeisessä Suomessa. Kuvassa Tyrvään Kisan urheilijoita 1920-luvun lopulla. Kuvan käyttöoikeudet ovat tutkijalla. (oikea kuva) Vapaapalokuntatoiminta oli suosittua 1920-luvun Suomessa ja muodosti tärkeän osan paikallista yhdistys- ja yhteisöelämää. Kuvassa Tyrvään WPK valmistautumassa paraatiin kesällä 1928. Kuvan käyttöoikeudet ovat tutkijalla. Kuvagalleria Takaisin apurahalistaukseen