Kerrontataitojen kehitys suomalaista viittomakieltä omaksuvilla 4–11-vuotiailla lapsilla

Hakemuksen tiivistelmä

Väitöskirjatutkimus tarkastelee suomalaista viittomakieltä omaksuvien lasten kerrontataitoja. Aineisto koostuu 94:n 4–11-vuotiaan lapsen viitotuista kertomuksista, joita arvioidaan ja analysoidaan Jyväskylän yliopistossa suomalaiselle viittomakielelle sovelletun arviointityökalun avulla. Tavoitteena on ymmärtää, kuinka kerronnan sisällön ja rakenteen sekä suomalaisen viittomakielen kieliopillisten rakenteiden hallinta etenee tällä ikäjaksolla. Kerrontataitoja peilataan myös lasten kieliympäristön piirteisiin, etsien mahdollisia selittäviä tekijöitä taitojen kehitykselle. Aiempaa tutkimusta aiheesta ei ole. Suomalaisen viittomakielen kehityksen tutkiminen, erityisesti lasten kerrontataitojen näkökulmasta, voidaan nähdä uutena tutkimusalueena, joka laajentaa käsitystä kielellisestä kehityksestä ja kerronnasta. Väitöskirja toteutetaan Jyväskylän yliopistossa ja se koostuu kolmesta vertaisarvioidusta artikkelista, jotka käsittelevät lasten kerrontataitoja makro- ja mikrotasolla sekä kieliympäristön yhteyttä lasten kerrontataitojen kehitykseen. Tulokset tarjoavat tärkeää tietoa, jota tarvitaan voidaksemme kehittää viittomakielen opetusta, luoda kulttuurisesti sopivia opetusmateriaaleja sekä tukea oikea-aikaisesti viittomakieltä omaksuvien lasten kielenkehitystä. Tutkimus kohdistuu yhteen Suomen uhanalaisista vähemmistökulttuureista, ollen näin vahvasti yhteydessä Koneen Säätiön strategisten linjausten kanssa. Tutkimus tukee kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta, yhdenvertaisuutta ja yhteiskunnallista osallisuutta, vahvistaen viittomakielen ja viittomakielisten asemaa, näin antaen panoksensa ekologiseen sivistykseen yhteiskunnassamme.