Estetiikan tuolla puolen: taideteoksen käsite nykyhetkellä

Hakemuksen tiivistelmä

Mikä on nykyhetken taideteos? Haen rahoitusta kahdeksi vuodeksi tätä kysymystä tarkastelevaan tutkimushankkeeseen. Tutkimukseni kuuluu estetiikan ja taidefilosofian alaan. Muotoilen tähän asti kartoittamattoman yleiskuvan taideteoksen käsitteestä ja sen muutoksista kuvataiteen teorioissa ja käytännöissä nykyisin. Taideteoksen käsite kaipaa tutkimusta, sillä itsestään selvältä vaikuttava ajatus teoksesta on murtunut 1960-luvulta lähtien kahtaalla: sekä filosofisesti, kun käsitys yhtenäisestä ja rajatusta taideobjektista hajautuu, että käytännössä, kun taiteen ilmiöt muuttavat muotoaan radikaalisti. Tutkin, millaisia ovat yhteydet näiden muutosten välillä sekä sitä, onko ”teoksella” nykyisin identiteettiä. Esitän, että muutoksiin ovat vaikuttaneet myös taiteen vastaanoton uudet tavat. Vaikka filosofit ja taiteen teoreetikot ovat tutkineet taideteoksen käsitettä laajasti, väitän, että teoksen merkitys kaipaa entistä täsmällisempää ontologista ja tiedollista analyysia. Tutkimus auttaa selventämään taiteilijoiden ja tutkijoiden käsitystä, mitä nykyisin kutsutaan ”teokseksi” ja millä ehdoin nyt, kun taideteoksen käsite on muuttunut esteettisestä antiesteettiseksi ja käsitteelliseksi, eli taide ei enää määrity esteettisin perustein. Tutkimus tuottaa uutta tietoa seuraavista kysymyksistä: (1) Miten teoreetikot, taiteilijat ja taiteen vastaanotto rajaavat taideteoksen käsitteen nykyisin? (2) Millainen on taideteoksen merkitys antiesteettisissä teorioissa? (3) Mitä merkitsevät käsitykset, joiden mukaan taide on ajattelua, päättymätön prosessi ja ”teos” on vailla identiteettiä? Näkökulmia kysymyksiin tarjoavat mm. jälkistrukturalistinen, -fenomenologinen ja posthumanistinen taiteentutkimus. Tutkimus on menetelmältään ensi sijassa taidefilosofinen, mutta sen aineistoa ovat myös analysoitavat taideteokset ja taidetta koskevat julkiset keskustelut. Tuotan aiheesta 3-4 vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia ja englanninkielisen monografian.

Koneen Säätiö myönsi minulle vuonna 2020 kahden vuoden mittaisen kokeneen tutkijan tutkimusrahoituksen. Rahoituksen tarkoitus oli estetiikan alan tutkimushankkeeni The Work beyond Aesthetics: The Contemporary Concept of the Work of Art. Tarkastelen siinä kriittisesti taideteoksen käsitettä nykyisissä kuvataiteen teorioissa, taiteen käytännössä ja vastaanotossa. Tutkimukseni perustuu oletukseen siitä, että taideteoksen käsitteen sisältö on viime vuosikymmenten aikana muuttunut, ja teoksen käsitteen muutoksella on yhteys taidefilosofian muutoksiin. Kysynkin hankkeessa, onko taideteoksella nykyisin identiteettiä tai muotoa, joka olisi määriteltävissä teoreettisesti. Teoreettisesti tutkimus nojautuu ensi sijassa jälkistrukturalismin ja jälkihumanismin vaikutuksiin nykyisissä taidekäsityksissä.

Tuleva monografiani järjestyy viiteen lukuun, joiden aihepiirit ovat seuraavat: 1: esteettisen ja antiesteettisen taiteen käsityksistä; 2: taiteen ja kielen suhde jälkistrukturalismista periytyvänä käsityksenä ja taiteen olomuodoissa; 3: taideteos ja vastaanotto: siirtymä taideobjekteista prosesseihin sekä esteettisestä ei-esteettiseen tarkasteluun; mm. nykyiset uusmaterialistiset käsitykset, yhteisötaide, yhteisön normit ja teosten vastaanoton ehdot; 4: filosofiasta taiteeseen ja taiteesta filosofiaan: teokseton teos eli idea teoksesta ajattelun muotona; 5: yhteenveto ja tutkimuksen avaamat kysymykset. Esitän väitteen siitä, millä ehdoin taideteoksen voi sanoa määrittyvän nykyisin tai jäävän lopullisten määritysten ulottumattomiin. Kartoitan myös piirteitä siitä, miten yhtäältä filosofit osallistuvat "teoksen" merkityksen tuottamiseen ja määrittämiseen ja miten toisaalta taiteilijat ja yleisö vaikuttavat taideteoksen määrittelyyn – tai sen perimmäiseen mahdottomuuteen. Pohdin, miten voimme luonnehtia taiteen ja filosofian välisiä suhteita siitä oletuksesta lähtien, että näihin suhteisiin kuuluu väistämättä avoimuus ja ne etsivät omia muotojaan ja ehtojaan jatkuvasti.