Kirjailija Holmberg Annina ja työryhmä (Naisetkin pääsevät taivaaseen)

Esseekokoelma, podcast-sarja ja tapahtumakonsepti, jotka käsittelevät Larin Parasken kautta ortodoksisia naisvähemmistöjä, valtaa ja pyhyyttä

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Yksivuotinen

Larin Paraske (1833–1904) oli lahjakas inkeroistaustainen runonlaulaja, josta Suomen miestaiteilijat ja -tieteilijät loivat kansallisromantiikan symbolin: myyttisen kalevalaisen naisen. Hän kuoli suurmiesten unohtamana. Toisenlainen traditio kertoo hurskaasta orpolapsia kasvattaneesta ortodoksinaisesta. Sen perusteella Suomen ortodoksinen kirkko valmistelee Parasken julistamista ensimmäiseksi suomalaiseksi naispyhäksi (pyhimykseksi). Ortodoksisessa kirkossa nainen ei voi päästä papiksi, mutta pyhä hän voi olla. Paraske saa kirkollisen nimen ja elämäkerran, hänen luunsa nostetaan ylös reliikeiksi. Hetki on Suomelle ja meille ortodoksinaisille historiallinen. Erilaiset Paraske-narratiivit saavat pohtimaan valtaa ja identiteettejä. Kuka Paraske lopulta oli, ja kuka saa hänet määritellä? Keitä ovat nykyajan Parasket, ja ketkä heitä määrittelevät? Suomen ortodoksisessa kirkossa on monia etnisiä naisvähemmistöjä: karjalaistaustaisia, kolttasaamelaisia ja maahanmuuttajia Venäjältä, Itä-Euroopasta, Lähi-Idästä ja Afrikasta. Mitä toiseuttavia toiseuttavia käytäntöjä he kohtaavat? Hankkeemme luo taiteenaloja yhdistävän Paraske-tapahtumakonseptin, kaksi tapahtumaa ja kollektiivin, jonka toimijoina ovat ortodoksinaiset, joilla on etninen identiteetti. Hanke tuo esiin heidän erityisyytensä, purkaa ennakkoluuloja ja herättää tarpeellista keskustelua. Mahdollistamme sen, että kollektiivi alkaa rakentaa itse itseään. Teemme myös esseekokoelman ja podcast-sarjan, joissa yhdistämme luovasti akateemista sukupuolentutkimuksellista tietoa taiteellisiin lähtökohtiin. Pohdimme naiseuden narratiiveja, etnisyyttä ja pyhyyden käsitettä. Parasken kanssa kuljemme läpi hänen elämäntarinansa ja yritämme löytää hänet legendojen takaa työkalunamme intersektionaalisuus. Törmäytämme pyhyyden, ruumiillisuuden, vallan, marginaalin ja sukupuolen käsitteet toisiinsa. Se luo olemassaoloa, jonka muotoa ei voi tietää etukäteen.