Navigoinnin kehitys ja opetus Ruotsissa ja Suomessa 1740–1840

Hakemuksen tiivistelmä

Tutkin englanninkielisessä monografiaväitöskirjassani ”Navigoinnin kehitys ja opetus Ruotsissa ja Suomessa 1740–1840” navigoinnin, eli merellä tapahtuvan paikan- ja suunnanmäärityksen, kehitystyötä sekä navigointia koskevan tiedon liikkumista ja hyödyntämistä Ruotsissa ja Suomessa 1740-luvulta 1800-luvun alkupuolelle. Tutkimukseni keskiössä on ajanjaksolle sijoittuva sotalaivaston, ja myöhemmin myös kauppalaivastojen merenkulun teorian opetuksen institutionalisoitumisen prosessi, jossa navigointiin liittyvän tiedon lisääntymisellä ja menetelmien kehityksellä oli keskeinen merkitys. Tarkastelen, miten navigointiin liittyvää uutta tietoa vaihdettiin, kehitettiin ja sovellettiin, sekä miten tietoa käytettiin ja hyödynnettiin alan koulutuksen järjestämisessä. Keskeinen argumenttini on, että navigointiin liittyvän tiedon ylirajainen liikkuminen sekä teoreettisen ja käytännöllisen tiedon vuorovaikutus olivat olennaisia alan ja sitä hyödyntävien instituutioiden kehitykselle niin Ruotsissa ja Suomessa kuin myös laajemmin Euroopassa. Navigoinnin kehittämisellä ja koulutuksen institutionalisoitumisella oli geopoliittisesti ja taloudellisesti strategista merkitystä, mutta ne palvelivat valtion ohella myös tieteen, erityisesti navigoinnille keskeisten astronomian ja matematiikan, harjoittajien intressejä. Tutkimus tuottaa uutta tietoa Ruotsin ja Suomen merikoulutuksen historiasta ja tieteen, valtion ja laivaston suhteista, mutta myös laajemmin tieteen verkottuneisuudesta sekä tiedon liikkumisesta 1700-luvun ja 1800-luvun alun Euroopassa. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu merikoulutusinstituutioiden, kuten Karlskronan kadettikoulun ja Turun merenkulkuopiston aineistoista, oppikirjoista, navigointia kehittäneiden ja opettaneiden astronomien henkilöaineistoista, kuten kirjeistä, matkapäiväkirjoista ja puheista, valtiopäiväasiakirjoista sekä Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian aineistoista.